Suomi ja englanti sanat lyrics

Hakutulokset

Tuloksia löytyi: 84

14/09/2021

Ennen



Vieraat verannalla vartoovat, niistä ketään muista kutsuneen
Hyvä piilo uunin nurkalla ei oo! Kuka humalaista vainoo?
Istun, hiki valuu otsalla, kiertää yhä vieras ulkona
Takapihallani käy, se on Hannu
22/02/2021

Synkkä



Kiukaisissa hiidenkiuas,
Joukahaisen löylykiuas.
Suuri on kivinen muisto,
Suurempi on Joukahainen.
 
Metsän luona synkkä tunne,
Tunteiden takana kiuas.
Tumma metsä, maa on sunkkä,
Sunkempi on Joukahainen.
 
Läpi sunkän metsän hiivi,
Katso suurta, uhri anna.
Tummaa multaa katapäissä
Koriin asti aina kanna.
 
Tumman mullan, maan sisällä,
Kallion koloissa, soissa,
Ilmenee tuo sunkkä luoja,
Tumman puolen Joukahainen.
 
Korvassani kuiske juului,
Varjot pääle pään palasi.
Tumma, hiljainen jumala,
Metsän äänet rikkoutuvat.
 
Hiidenkirnu, hiidenkiuas,
Synkät merkit mennehiset,
Maa on mahti alkuluojan,
Mahti suuren Joukahaisen.
 

13/02/2021

Verikoira



Kalpeana kaviona kiirii
Kipu painaa tuttuja palkeita
Rauta se ratsuni kiven kipunoita
Polkien vaatinut valkeita
Rinnan on ruuveilla luu, sekä jäntevä
Kyynärän varsi jännittynyt
Kärryä kiertävä kuu repii peittoa
Ranka on jäätynyt
 
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
 
Virrassa rattaani vihmoo, katkoo teriä
Polkee vain rautainen sääri särkyvän veriä
Harjassa halkovan harteen karkeita neuloja
Perässä verikoira parkana repii turkkiinsa reunoja
 
'Etkös elävä pelkää?' Ajaa vainaja veräjänpieleen
'Itse kammon kera kuulen muiden minua vieneen.'
Kiehuu kuuma alla kengän, takoo kaviot, ryhtyy
Maata rauhallisten nostaa, syttyy polte lyhtyyn
 
Katoaa kaikki kankahalta, yksin elävä jääkin
Hetken haroo vieras käsi, etsii veräjääkin
Vaateparsi käteen jäävä, mikä on elävän ehto?
Ettei kasva hautain päälle päivän leppälehto
 
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
 
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
 
Virrassa rattaani vihmoo, katkoo teriä
Polkee vain rautainen sääri särkyvän veriä
Harjassa halkovan harteen karkeita neuloja
Perässä verikoira parkana repii turkkiinsa reunoja
 
Tippuu aika askelten, on päiväni liikaa
Paita päältä lämmittämään jää mullan piikaa
 
Verikoira!
Verikoira!
Verikoira!
Verikoira!
Verikoira!
 

13/02/2021

Tuuleton



Tuuleton näitä puita ei koske
Sen itku peittänyt kaiken maan
Tuuleton voisi hiljainen olla
Vaan se yllä kulkiessa huomataan
Istuu vaiti, makaa kuura kasvoilla
Kun aamu syntyy takaa pimeän
 
Paikalleen päätyy jokainen meistä
Eivät yksin kulje pään yli jäätyneet
Saarelle saapuu hiljaiset kurjet
Joiden auraan yhtyy jäästä selvinneet
Painuu pää, lipuu luopuneen lautta
Jään kiilto kuin taivaan kautta hohtaa
 
Kituvana astuu sammalmättään – Tuuleton
Ikijoissa juuret jäätää puita
Ikävä ei souda vastaan, istuu vierelle:
Ikävässä kaikuni on kovempi!
 
Alenevan elon vuoksi rastaidenkin
Talvitie kulkisi päältäni!
Hangella hiljainen Tuuleton!
 
Pään yltä tuntuu kaikki maa nyt menevän
Eivät minua mukaan ottaneet
Jään seuraan hiljaa katoavan tuulen
Ylitsemme käyvät siipein taipaleet
Varjot kuin valoja yllä pimeän maan sylien
Valot kuin tuntemattomien askeleet
Yölliset kuin päiviä päällä päivätönten kylien
Alleni jäähän kylmät jalkani jäätyneet
 
Kituvana astuu sammalmättään – Tuuleton
Joen lautta kylmää jalkaluita
Ikävä ei souda vastaan, istuu vierelle:
Ikävässä kaikuni on kovempi!
 
Alenevan elon vuoksi rastaidenkin
Talvitie kulkisi päältäni!
Rastaiden taipaleet näen jäältäni
Talvitie kulkisi päältäni!
Hangella hiljainen Tuuleton!
 

13/02/2021

Kiuru



On heinäkuun nurmi auringon polttama
Kun tuli lahdella syttyy
Eivät suossa enää vain vedet lepäile
Kun tuli lahdella syttyy
Haaveet kuin huvit hetken hehkussa kestivät
Kun tuli lahdella syttyy
Siellä on puettuna havupeitto harteille
Kun tuli lahdella syttyy
 
Kuulen kuinka kiuru laulaa
Vai tuulenko kellot lie?
Sen siivet kaisloja koskee
Kun yö yli lahden vie
 
Kaksi on rannalla valojen
Kaksi kuin heinissä heiluen
Laajoja laaksojen unet valvotut
Hartaita harmauden tuimat teot
Yksin ei puuta vasten vajoa
Kurottaa näkymättömän rajalla
Yksi on tähtien tarha kahdella
Kantaa kiuru pilvet päälle Tulilahdella
 
Niin minä olen nurmena nukkunut
Kun tuli lahdella sammuu
Tämä taimi on kuin maastani taitettu
Kun tuli lahdella sammuu
Eikä kasvaa voi se kahdessa heinässä
Kun tuli lahdella sammuu
Suvi suoveden maasta hetkessä hälvenee
Kun tuli lahdella sammuu
 
Kuulen kuinka kiuru laulaa
Vai tuulenko kellot lie?
Sen siivet kaisloja koskee
Kun yö yli lahden vie
 
Vakavana varjot syliin taimitarhan sulkee
Näin hälvenneinä pilvet, kuinka kylpivät valossaan
Hetken katsoin heitä, jotka heiniin asettuivat
Vaan haikeana hauraat eivät vastaan katsoneetkaan
 
Vetten yllä kulkee kuin kiurun kumma soitto
Sen laulu laajennut on halki lahden tulien maan
Tumma Tuonen koitto yltä heinävarren kahden
Joit' kiuru pesään kantaa syliin levon Tulilahden
 

13/02/2021

Miero



Myötä lehtopolkujen käy hiipuva
Havuilla hengähtää, vaiti jää
Luona mieron kaatuu, kaste väräjää
 
Polku seuraava suuntaa vaihtaa
Kaihdan katseita ihmisten
Liikkuvat korennot kuin poluilla kaltaisten
 
Rauenneet pilvet maassa huuruun jäävät
Siellä kaiuissa vaaran harjut haavoittaa
Suurimmat uurteet kaste kallioihin jättää
Vuosissa kaiken mullaksi voittaa
Miero!
 
Uurtaa sammalpeitteen laineet
Laajoina, laakeina, yksinään
Maan kaarta kiertää, haihtuu, kaiken luokse jään
 
Polku seuraava suuntaa vaihtaa
Kaihdan katseita ihmisten
Liikkuvat korennot kuin poluilla kaltaisten
 
Rauenneet pilvet maassa huuruun jäävät
Siellä kaiuissa vaaran harjut haavoittaa
Suurimmat uurteet kaste kallioihin jättää
Vuosissa kaiken mullaksi voittaa
Miero!
 

13/02/2021

Pohja



Pohjaan asti, aikamiestä, pitkin johdattaa latuja
Vaihtuu hetkeen elon henki, minne matka minua vie?
Käyden kautta kaiken kiusan, nuoran, tätä pienemmän kutoman
Leikkaa päivän viime hetken, eikä aamulla muistoina elä
 
Eilisen unhola
Eilisen unhola
Eilisen unhola
 
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
Niin kuin teltta terhenessä
Pohjalta ei voi pudota
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
Niin kuin teltta terhenessä
Pohjalta ei voi pudota syvempään
 
Elävänä?
Kun istun täällä ja hengitän, tiedän, ei kukaan minua etsi
Kuolevana?
Kun lepään täällä aikani jälkeen, ovat kaikki kuin tuttujani
Elävänä?
Olen käynyt sen tumman polun, jonka varsilla vankilat kasvaa
Kuolevana?
Olen juonut sen kumman ilon, joka aamulla kävelee vastaan
Elävänä?
Olen nähnyt ne tulevat haavat, jotka parkua tutuille tuottaa
Kuolevana?
Olen kironnut illan, joka murheeseen aina lisää juottaa
 
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
Niin kuin teltta terhenessä
Pohjalta ei voi pudota
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
Niin kuin teltta terhenessä
Pohjalta ei voi pudota syvempään
 
Pohjalta syvempään!
 
Kaivan luilla vihlovilla aina tätä ikuista sarkaa
Se on oja kaaduttavaksi, jonka yli eloni juoksen
Kaivan luilla huutavilla kuin elo ilosta laulaa
 
Pohjalta ei voi pudota!
Pohjalta
Pohjalta ei voi pudota!
Pohjalta
 
Pohjalta kukaan ei putoa!
Pohjalta kukaan ei putoa!
Pohjalta kukaan ei putoa!
Pohjalta kukaan ei putoa!
Pohjalta
 

13/02/2021

Huolettomat



Silloin täällä täyttyi huolettomain huoneet
 
Aina sitä samaa: sanoo meidän täällä olleen
Yön, heilui kattohirret liitoksistaan tolleen
Ei kukaan meistä suinkaan surullinen ollut
Silloin täällä täyttyi huolettomain huoneet
 
Joka maljan maistoi huveihinsa juoneet
Joka maljan maistoi huveihinsa juoneet
 
Kerta porras valvoo narahduksen lailla
Astuu ohi joka poika ennen kuin on vailla
Jos vain kuulee ukko, ajaa vallesmannin vaunu
Silloin täällä täyttyi huolettomain huoneet
 
Joka maljan maistoi huveihinsa juoneet
Ja joka seinän nurkka näki ilojansa luoneet!
 
Äärellä hiljaa, tai vastaamme alkaa
Kantavat laineet kuin jää kantaa jalkaa
Kerran, kun kuuli, tuo kaislikkoon souti
Kaislikon kaikuvat noutajan nouti
 
Jatkuvaan juoksuun kinttumme suortuu
On voudilla vahvat, vaan meilläpä nuortuu
Eksyy se poika, tai karaa puuhun
Vois' naurukin tarttua noutajan suuhun
 
Ei pelkää poika, joka raikuliksi varttuu
Sen mukaan erilaista väkee aina vähän tarttuu
Tänään on tänään, ei huomisesta tiedä
Silloin täällä täyttyi huolettomain huoneet
 
Joka maljan maistoi huveihinsa juoneet
Silloin täällä täyttyi huolettomain huoneet
Joka maljan maistoi huveihinsa juoneet
Ja joka seinän nurkka näki ilojansa luoneet!
Vartoo paikan paino, vaan ei laulu laannu
Vaan ei laulu laannu: taannu tauti, taannu!
 

13/02/2021

Anolan aukeat



Kylällä kyteä saa sanaparret:
'Kuka lie, kuka lie on lentänyt?'
Anolan aukeat saa sitä nähdä tietäen
Mitä sanojat sanoissa luulee
 
Huhut kuin kiviä vaan
Joita kosket kuohuissaan
Kadoksiin kuluttavat
Arat on puhuvat puut
Vaikka muistaa korvillaan
Yhden ylitse pakenevan
 
Vajalle valkean maan yhdet jäljet johtaa kiiltävinä
Kuusen kierto, viertä juuren, kohta kuuta kurkottava
Alho on kivien maa, siellä yksi seuraa seinäviertä:
Kumma kuin on liiterillä, kouko kolkkona ovella
 
Pihalta pitojen taa veisi hennon halki harsopeiton
Kuusilatvat katkeavat, heinät harvoille pediksi
Levätä pudonnut saa, sen on helmaan, jonka päältä piirsi
Hetken yltä laajenivat niityt aukeat Anolan
 

13/02/2021

Pidot



Eikä meitä muita siellä tunnettu
Meidät nähtiin vain yhden takaa
Joka heilui niin pirusti kuin humala on miestä
Aina ajanut ennen kuin makaa
 
Sitä lattiaa siivottu on koko viikko
Ja heiniäkin kannettu mettään
Nyt yksi siellä potkii ja heinäkenkä heiluu
Niin sujuvasti, ettei osu kettään
 
Siellä pöytiä pinottu toisensa selkään
Ja vedetty on nyöreillä piukkaan
Mutta heiluva vieressä iloa kun pitää
Löytää kinttu jo liiankin liukkaan
 
Sitä riemua riittää kun lattiaa käypi
Ja naurua hamehelmain alla
Eikä nouse se potkija heinäkenkä-herra
Vaan yhä kierii lattialla
 
Sitten vuoro on siikasen naapurin aitan
Ja vuoronsa komiasti käyttää
Sitä joka poika tahtoisi kylilläkin viedä
Vaan aina niiaa ja selkänsä näyttää
 
Joka parru on seinässä viulusta kuullut
Joka hirsi on hanurien veikko
Ne on seisoneet lystien pitojen päällä
Aina aamuun, kun mies ompi heikko
 
Sinä liiku ja jalkoja liikuttele
Sinä korttasi kanna ja laula
Se on laulu kuin pajunoksa pellolla
Jolla kuultava, kultainen kaula
 
Sitten lähtee se Hermanni hölkälle
Jonka housut on paikattu jälleen
Sillä jalka kun nousee ja koko kylä soi
Kuka muu voisi tanhuta tälleen?
 
Jo on pitoa yllin ja kyllinkin
Jo on pitoa pirtistä kuultu
Eikä laannu se laulu ei soittokaan
Vaikka joskus on väärin niin luultu
 
Sieltä iskevät tulta ja tarinaa
Tähän yöhön kuin raitilla herrat
Sitä etsiä saa tänä päivänä täältä
Kuinka elettiin tuhannet kerrat
 

13/02/2021

Juuret



Musta marja kankahalla, vaiti varvikot
Tehty touot, mutta halla vaatii valjuna
Risteykseen meijerin minä sinut saatoin
'Mene halki metsikön, ei kukaan kujilla valvo'
 
Ohjaan oudoille oville ison joen rantaan
Siellä kaikuva ilosi, se kuin laineilla ui
 
Vaan autereesta valkenee päivän huoma. Suo harmaa
Kuristaa juurten kuoret, painosta murtuu murheet nuoret
Kunnes kulkevan kuuran tuoja päivän päättää
Kadoksiin saakka aina käyden, ikuisten purjein alle jää
 
Korret tielle taipuu, äänetön on yö
Eivät rattaidenkaan pyörät kulje kivillä
Itse äärettömän seuraan jäävät jäljetkin
Seisahtuu aika, kun juuret vaihtuu hiuksiin Kyllikin
 
Ohjaan oudoille oville ison joen rantaan
Siellä kaikuva ilosi, se kuin laineilla ui
 
Vaan autereesta valkenee päivän huoma. Suo harmaa
Kuristaa juurten kuoret, painosta murtuu murheet nuoret
Kunnes kulkevan kuuran tuoja päivän päättää paikalleen
 
Kasvaa kanerva tuo, kivikon kantaa harteillaan
Varjoon kastajan suo, hetteisiin haavat maatumaan
Kulkee kolmena yö, matkasta maata painollaan
Kaivaa kaivajan työ, puutua puuksi juuristaan
 
Puuksi juuristaan
Puuksi juuristaan
 

09/01/2021

Niemi



Savu koskee tuohirunkoa, kun tuoksu suven lupaa suuria.
Pitkät päivät ajavat pilvet kauas kasvoiltani.
Kuvittelenko verihelluntain, kun kuulen kaukaa kaikuina ajomiehen huutavan:
 
”Tulkaa niemen päähän, niemen nenään katsomaan,
siellä päivä ei paista.
Tulkaa niemen päähän, niemen nenään kuiskimaan
hiljaa verihelluntaista.”
 
Kuun kujalla haapa heiluu, oksat sen katsoo kajoa.
Lehdet vielä nuorena makaa, vaan aamulla multana hajoaa.
 
Kulkevia naava kurkottaa, ei vain koskaan niitä kiinni saa.
Sen sormet pidenneet on päivistä, vaan kuivuu oksalle.
Vielä vannoo varvut polkua: ”se tässä ennen maahan painama”.
Sinne käyden ajomies edellä, meidät kannoillaan.
 
Yllä veden väreet soivat, on haalennut kannen hohto päällä päivän päättyvän.
Eikä valvo turvan tieni, on hiljainen murhaniemi.
 
”Tulkaa niemen päähän, niemen nenään katsomaan,
siellä päivä ei paista.
Tulkaa niemen päähän, niemen nenään kuiskimaan
hiljaa verihelluntaista.”
 

19/12/2020

Sanaton maa



Lammen rantaa kaislat katkerat saa
kuin reunustaa rajojen lailla.
Jyvät on maa, helmet hennon kalastaa
21/11/2020

Mylly



Aamukasteen alle tulla minäkin voin,
harvoin nähtykään, kuka kulkee kavioin.
Kerran istuva on aitaan nojaten,
siinä vaiti seuraa myllymatkaan kadoten.
 
Eikä etene päivän ruska ruumenista,
seisovat kärryt käyntiajan aikana, ja
niitä minä yksin pelkään myllylle viedä,
sillä yksi on kadonnut ja toinen on tiellä.
 
Halkovat hallassa kulkua veräjälle vastaani:
ne päivällä painuivat.
Haihtuvat hyhmässä jälkeni kärryjeni kannoille:
ne päivällä painuivat.
 
Riippuu aidan riuku pientareella,
kunnes maatuu tahtoon kaskimaan.
Liikkuu hiipuvainen kuin sateella,
hiipii, kaihtaa jokaista askeltaan
luona myllyn.
 

21/11/2020

Leväluhta



Kellun halki harmaan pinnan
Sinne minut kantoivat
Syliin tämän varjovirran
Jolle minut antoivat
 
Ja siellä kevyenä kutsun mukaan muita etten yksin
Ali vesipinnan vaivu, kulje kanssa vieretyksin
Ja jos on puita näillä rytömailla, niihin kurottaa
Se käsi joka minun rinnan päälle nousta saa
 
Kevyt on keinua kevyellä puolen tuolla
Leuto on leijua kevyenä leväluhdan suolla
Vaikea vankina hallita huomisen huolia
Hento on heilua höyhenen kevyenä vaan
 
Tulkaa tutut kaikki vastaan
Harvat niistä tunnistan
Täällä keto keinuu lastaan
Laineet käsi keinuttajan
 
Ja siellä kevyenä kutsun mukaan muita etten yksin
Ali vesipinnan vaivu, kulje kanssa viеretyksin
Ja jos on puita näillä rytömailla, niihin kurottaa
Se käsi joka minun rinnan päälle nousta saa
 
Kеvyt on keinua kevyellä puolen tuolla
Leuto on leijua kevyenä leväluhdan suolla
Vaikea vankina hallita huomisen huolia
Hento on heilua höyhenen kevyenä vaan
 
Kevyt on keinua kevyellä puolen tuolla
Leuto on leijua kevyenä leväluhdan suolla
Vaikea vankina hallita huomisen huolia
Hento on heilua höyhenen kevyenä vaan
 

16/02/2019

Under the forest veil

One night I wandered off the beaten path,
In the dense alder forest.
I thought about my love,
I felt anxiety and madness,
So I got under the forest cover,
I disappeared under the ground.
 
In oblivion, I played my music and sang,
The Spirit of the Forest lives down there,
The owner of the forest veil.
 
Under the mountains of ancient power,
Under the forests of great power.
I didn’t think, I didn’t know,
I didn’t notice the passing days,
I didn’t think, I didn’t know
Where I was and where I sang.
 
For a long time I sang and played for a long time,
For a long time I sang my runes,
My mind went to unfamiliar lands,
Off in an insane flight.
 
Eternal oblivion under the mountain,
Under a huge ancient oak.
But, finally, I was released from there,
I returned back home,
Only hazy memories remained
And a slight fear that held my mind.
 
I told you about love, I told you about times,
Talked about the silent lands.
I sang about love, I sang about times.
I sang, nobody asked.
 
03/02/2019

Juodaan viinaa

Kolmen tähden jallupullon juotuaan
Kaksi miestä tutkii muistikirjojaan
Toinen tuskailee kun sivut täynnä on
On toisen kirja pitkään ollut sivuton
 
Vaimo liikaa mieheltänsä kyselee
Ei kun pullo pöytään sitten miettimään
Lapset nukkuu, pimeys vain tihenee
Vaimo vastauksen pian saa äijältään
 
Juodaan viinaa
Tullaan viisaammiksi näin
Juodaan viinaa
On todellisuus piinaa hetkittäin
Selvinpäin
 
Vanhus nuoren pastorin saa sekaisin
Siltä kuolemasta liikaa udellen
Tarjoilut on niukkaa kanssa öylätin
Vanhus kiittää mutta jälkeen aamenen
 
Joillakin on liian paljon edessään
Toiset menneisyyttään irti karistaa
Yksi uinut on kuin kalat vedessään
Ja toinen naapureitansakin aristaa
 
Juodaan viinaa
Tullaan viisaammiksi näin
Juodaan viinaa
On todellisuus piinaa hetkittäin
 
Juodaan viinaa
Tullaan viisaammiksi näin
Juodaan viinaa
On todellisuus piinaa Hetkittäin
Selvinpäin
 
23/12/2018

You Looked Into My Eyes

We are here alone
Only the camp fire
Shines on your face
I touched your hand
But you disappeared
As the smoke the air
 
[Chorus:]
You looked into my eyes
You have me hypnotized
And I do what you want to
 
We are here alone
Only the moon
And wolves are with us
Fire swallowed
You and your hair were ablazed
But you still laughed loud
I'm alone again
And old pine tree
Asked me, where's your woman?
I said: Shut up
Or I make of you another
Firewood
 
[Chorus]
 
23/12/2018

With Trees

Far, far away, where the birch wouldn't grow
Far, far away and where the wind freezes your face
There you won't be alone
 
I would rather fly with eagles, to the snow hills
I would rather run with wolves, between the trees
I would rather be with trees, than in the middle of noisy streets
 
So far away, My mind flies to the moon
Far, far away, I can see what happens soon
And what's most important
 
23/12/2018

Nuolet nomalan

Metsä musta, kylmä taivas,
Kylmä taivas,
Koko kunnan perukoilla,
Jahtikentän pientareilla.
 
Kolmas päivä, nälkä suuri-
Läljet pienet toivon tuovat.
Toivon tuovat, miehen vievät
Jäisen vouren, vaaran alle.
 
Nuolet nomalan, sen jäljet,
Jäljet jumalan näen.
Nuolet nomalan, sen sukset,
Sukset kavalan näen.
 
Tuisku pieksää, hanki raskas
Hanki raskas,
Pieksun kannan naula hiertää,
Verirailon kantapiähän.
 
23/12/2018

Rise

Out of the silent sea,
Came the holy men of war
Killers in the name of god, with bible,
Cross and book of law
Welcome to the land of ice,
Welcome to the land of snow..
Come in and meet our gods.
This is not your day
 
[Chorus:]
Nouskaa maasta maitten henget,
Nouskaa maasta maitten henget,
Tulten henget, soan henget,
Tulten henget, soan henget,
Veden virrat, ilman pauhut,
Veden virrat, ilman pauhut,
Päälle vainomiesten päitten,
Päälle vainomiesten päitten.
 
23/12/2018

Tervaskanto

Järkälainem'mahtivaari,
talttumaton ikiurho,
korpehella katsastavi,
Jänkäsellä jäkättävi.
 
Kaiken nähny, kaiken kuullu,
kaiken tiänny, kaiken tainnu,
paljov' viälä näkemättä
kokematta, kuulematta.
 
Veripihkav' velloessa
havukarvat verestyvät,
 
oli kaiken nähny, kaiken kuullu, kaiken tiänny,
oli kaiken tainnu, kaiken nähny, kaiken kuullu,
oli kaiken tiänny, kaiken iannu, kaiken nähny,
oli kaiken kuullu, kaiken tiänny, kaiken tainnu.
 
Soat käyty viärehellä,
tappelukset takamailla,
nälkävuuet näkösällä
 
Kaiken nähny, kaiken kuullu,
kaiken tiänny, kaiken tainnu,
paljov' viälä näkemättä
kokematta, kuulematta.
 
Viäpi viälä vuasiaki,
kunnes kualo kannon kantaa
 
oli kaiken nähny, kaiken kuullu, kaiken tiänny,
oli kaiken tainnu, kaiken nähny, kaiken kuullu,
oli kaiken tiänny, kaiken iannu, kaiken nähny,
oli kaiken kuullu, kaiken tiänny, kaiken tainnu.
 
Yheksän yron ikeä,
vaariselta vahvimmalta.
Juuret maassa routassessa
vahvistavat ihojälttä
 
23/12/2018

Misty Fields

I can remember the horses of the pasture
Misty mornings and cool of the evenings.
I can remember when the wind whistles
In the corners of the house.
 
I can feel the fear of the dark
When shaking under
My little bed trying to squeeze
The pillow to my safety
 
Riding to the grain fields
Days of childhood in my memories
Flying over the hills unforgettable
Over and over again.
 
In my dreams i live again
My childhood life from night to night.
I could wake with the smell of new-mown hay.
I could wake and taste the blood in my mouth.
 
I can feel the fear of the dark
When shaking under
My little bed trying to squeeze
The pillow to my safety
 
23/12/2018

Palovana

Salatuli, virvatuli
Piilos', kätkös' käpäjävi
Varron varsin polttamasta
Hipiätäin palonarkaa!
 
Vedet haihtuu kastuissani
Maatki palaa juostessani
Hurmeenhurja mielein velloo
Annan palaa, loihin liekin!
 
Vauhtiin pä äsen, mustaks' muutun
Loimusiuhke, palovana
Tuiske tuulen hurjan
Liikun, hyörin, vihmon, pyärin!
 
Katso, katso
Katso, katso
Voimiani
 
Katso, katso
Katso, katso
Voimiani
Tuiske tuulen hurjan
 
Lauhtuu ilma, kuolleeks' muutun
Marrasmaaksi, hiillokseksi
Synnyin tulikipunasta
Kuolen valomanalassa!
 
23/12/2018

Hengittömiltä Hengiltä

Virui vanha tainnoksissa
Noidan vita tehdessansä
Sielun tietä etsimässä
Tuolta tuonelan metsästä
Hengettömiltä hengiltä
Katkerina katselleilta
Kalman kylmitä hengiltä
Takaisin tupihinsa
Synnyin sydämmihinsa
 
[English version:]
 
[From the dead people's spirit]
 
There was old knocked
When tried make witches root
Looking for souls way
on there somewhere in the wood
From the dead people spirit
they looked angry
It will kill on cold
back to home
Bornt on hearts.
 
23/12/2018

Runamoine

Ennem' muia eli paljo,
paljom' miähii mahtavia.
Ennem' muinoi eli myäski,
suuri noita Runamoine!
 
Runamoine - myrrysmiäsi,
Runamoine - lovenkäyjä,
jumaltenki veroine,
sankareista suuremmoisin!
 
Elo maassa oli kurja,
katovuasi katkeraine.
 
Sitä ei jaksanu Runamoine,
Selvittäny sankar' suuri.
 
Runamoine - myrrysmiäsi,
Runamoine - lovenkäyjä,
jumaltenki veroine,
sankareista suuremmoisin!
 
Matko kahen taivaan verra,
kolmeen taivaan korkeutta,
neljännellä napsahteli,
reki täysir' riakaleiksi
 
18/12/2018

Liekkiön Isku

Pelto palo,
loimo nieli viljatähkät,
ulenhenki tarpahutti,
roihu raiskas' rukkiin varret.
 
Kävi kato kauhistava,
kurja onni kammottava,
menetyski musertava
turha sao, masentava.
 
Kump' ei iskis' Liekkiöinen,
lostais' karu meltohenki!
 
Kump' ei iskis Liekkiöinen,
muistas' ilikijäinen!
 
Leivän leivon leppäsestä,
hongsar' revin ravintoni,
kärsin näljän närimällä
vuotan uutta kylvökautta
 
Kump' ei iskis' Liekkiöinen,
lostais' karu meltohenki!
Kump' ei iskis Liekkiöinen,
muistas' ilikijäinen!
 
18/12/2018

Sillanrakentaja

Karin kaidan kautta halla
Saaren saadulla nenällä
Parta paikan, parta hallan
Naava kuonossa kovassa
Näin on silta saatavana
Kaari kaunis koottavana
 
Lehdet puusta leijailevat
Tuuli tuttunsa takana
Tuon on soitto seisahtuva
Laulu laakea lakata
 
Näiden maiden kallioissa
Surma soissa sotkevissa
Vaan on nauru nurjapuolen
Jonka jo ylpeä emäntä
Tuosta tuon pahaksi pisti
Vihan viidan vierevähän
 
Lehdet puusta leijailevat
Tuuli tuttunsa takana
Tuon on soitto seisahtuva
Laulu laakea lakata
 
Lailla linnun teitä juoksi
Halki ilmojen väkien
Kahden kuulun kumppaniksi
Paikaksi jääkö pitäjän
Niin on aika paikan ollut
Lehdet puustakin pudonnut
Hiljaa huurut kaislikossa
Kivellä kajavan laulu
 
Näin ei päivääkään enempi
Laitan paaden paikallasi
Tuosta pilkan itsellesi
Kallion koukku kehosi
Yö on siitä seisahtuvan
Kivi kauan sammaltuvan
Heitä sillaksi hyväksi
 
Lailla linnun teitä juoksi
Halki ilmojen väkien
Kahden kuulun kumppaniksi
Paikaksi jääkö pitäjän
Niin on aika paikan ollut
Lehdet puustakin pudonnut
Hiljaa huurut kaislikossa
Kivellä kajavan laulu
 
Lailla linnun teitä juoksi
Halki ilmojen väkien
Kahden kuulun kumppaniksi
Paikaksi jääkö pitäjän
Niin on aika paikan ollut
Lehdet puustakin pudonnut
Hiljaa huurut kaislikossa
Kivellä kajavan laulu
 
Lailla linnun teitä juoksi
Halki ilmojen väkien
Kahden kuulun kumppaniksi
Paikaksi jääkö pitäjän
Niin on aika paikan ollut
Lehdet puustakin pudonnut
Hiljaa huurut kaislikossa
Kivellä kajavan laulu
 
17/12/2018

Man Can Go Even Through The Grey Stone

Man can go through the grey stone
Man can go through the great stone
Man can go, man can go
 
Men's got to do what men's got to do
Men's got to do what men's got to do
Men's got to do, men's go to do
 
You can do what you wanna do
You can do what you wanna do
You can do, you can do
 
17/12/2018

Kirki

Öitsilöissä, karkeilossa,
Karkeilossa mielesissä,
Juhlasissa köyrysissä
Nyt miehyt olla tahon.
 
Jalka tahtoo tanssahella,
Toine vähä vähtäskellä,
Kolmas kovin koukkaella,
Mie nyt miehyt valmis!
 
Kun on nännät näppysissä,
Kyrvän kuuman nivuksessa,
Nouse liekki riehuman!
Kohoa kirki kiimalle!
 
Naikkoseni, verevämi
Eukkoni miun valittuin'.
Lie'on lämmön sulattavi,
Lemmen, kiihkon liekuttavi,
Kuuma on yöhyt, kesä lämmin,
Kirki kuumempi sitäki,
Nouse liekki riehumahan!
Kohoa kirki kiimalle!
 
17/12/2018

Kantaiso

Tule maahan taivosesta,
tähtösistä korkeuvesta,
maailmankatsoja rotu,
kultakarja ja rankavoima.
 
Taivonpoika, mustaturkki,
multaukko, maanasuja,
källeräine, takkutukka,
vanha iso, väkiläinen.
 
Elähe aika, surrehe auka,
palaje jälle ison luokse,
 
rautakodan lukon taakse,
vaskitalon salvan taa.
 
Sinusta synty ihmiskansa,
meiän punu sinussa virtaa,
sinusta kasvo kantakansa,
suonten koskissa kovissa.
 
Kaada ruho, kantaisä
astu nuoras parhaanlainen,
syötä penikka pienimmäinen
josta otso voimakkain.
 
Siitä uros, josta naarras
siitä poika viekkaanlainen
josta rotu, kultakarja
ihmissuku sikiää
 
Elähe aika, surrehe auka,
palaje jälle ison luokse,
rautakodan lukon taakse,
vaskitalon salvan taa.
 
Sinusta synty ihmiskansa,
meiän punu sinussa virtaa,
sinusta kasvo kantakansa,
suonten koskissa kovissa.
 
17/12/2018

Riemu

Heiluu heinätarha
Juhlii janon joutaa
Juopuvaisen harha
Keinuvaille soutaa
Aavaa viljamerta
Jo janoon kuivuu kieli
Riemumielen verta
Täyttää ilomieli
Laulu on laulajan
Viulu soiton
Riemu riemuitsijan
 
Puut varjoista näen
Ovat kuin kattona kulkijan
Ei täällä viimatkaan valita
Hymy kuin vaienneen vankilassa
 
Ja minä tanssin, ei maillani muita
Tuo riemun viitta luo riemusuita
On hauskan huntu vai hullunko lie
Kun nämä yön ??? lauluine vie
 
Nyt jos vaivoja vailla olla mä saan
Lehdellä leijun, allani maa
 
Heiluu heinätarha
Juhlii janon joutaa
Juopuvaisen harha
Keinuvaille soutaa
Aavaa viljamerta
Jo janoon kuivuu kieli
Riemumielen verta
Täyttää ilomieli
Laulu on laulajan
Viulu soiton
Riemu riemuitsijan
 
Yön painavan näen
Sen hämärä häilyy ihollani
Ei syty henki surusta
Se vaatii varjojen valitusta
 
Kun minä laulan, soi koivujen kuoret
Soi siellä vanhat ja nauravat nuoret
Ja katso kuu koivulle nousi
Sen naavaparrassa väkeä sousi
 
Nyt jos vaivoja vailla olla mä saan
Lehdellä leijun, allani maa
 
Heiluu heinätarha
Juhlii janon joutaa
Juopuvaisen harha
Keinuvaille soutaa
Aavaa viljamerta
Jo janoon kuivuu kieli
Riemumielen verta
Täyttää ilomieli
 
Heiluu heinätarha
Juopuvaisen harha
Laulu on laulajan
Viulu soiton
Riemu riemuitsijan