Suomi ja englanti sanat lyrics

Hakutulokset

Tuloksia löytyi: 11

04/11/2021

Hauta Vailla Ristiä



Ei näitä luita enää pakkanen kalva
Leposija viimeinen, hanta vailla ristiä
Ikuisesti vangittuna epäpyhään maahan
Mausoleumini metsän alla piilossa
Puiden juurissa arkkuni lahoaa
Hautakammiooni ikiajoiksi sidottuna
Vaikka liha on luistani irronnut
Eivätkä silmäni enää näe valoa
Ei kirottu sieluni rauhaa saa
Vangittuna metsän mustaan poveen
Kuuleeko kukaan huutoni syvyyksistä
Olenko vain kaiku tyhjyydessä
Onko nimetön hautani unohdettu
Mätäneekö ruumiini vailla kaipaajaa
Onko tämä se helvetti josta kerrotaan
Onko sieluni tuomittu kadotukseen
Olenko vain kaiku tyhjyydessä
Eikö loppua koskaan tulekaan
Läpi vuosisatojen olen vaeltanut
Vain jäädäkseni unholaan
Tuhat vuotta myöhemmin tässä makaan
Sokea sieluni entisen elämän tuhkassa
Puiden juurissa arkkuni lahoaa
Hautakammiooni ikiajoiksi kahlehdittuna
Kun ruumiini on enää pelkkää tuhkaa
Ja ääneni vain kaiku menneisyydestä
Loputon tuska vielä sieluani kalvaa
Tämä painajainen ei lopu koskaan
Muistaako kukaan mistä tulin
Oliko elämä pelkkää silmänlumetta
Muistaako kukaan tätä hautaa
Olenko vain kaiku tyhjyydessä
 

02/11/2021

Iankaikkinen



Maailmankuvani musta, en näe valoa
Mieleni pirstaleina, viha pelasta
Pidä minut polulla, minua opasta
Saata minut pois tästä maallisesta haudasta
 
Olen katsonut silmiin kaunista
Tartu minua kädestä, vie jo mukana
Pimeyteen, luokse mustan tulen
Syleile ikuinen, kuolema
 
Revi minut irti tästä ruumiista
Vapauta elämän kahleista
Salli kulkea luokse viisauden
Sinua tervehdin
Oi kuolema
 
Olen saapunut äärelle viisauden
Mustan liekin kuva silmiin heijastuu
En näe valoa täälla, vain kylmän pimeyden
Korviini kantautuu ääni kiroavien liekkien
 
Luokse mustan tulen
Luokse viisauden
Syleilyyn ikuisen
Syleilyyn kuoleman
 
Pimeys, tuli mustine liekkeineen
Varjot mystiset salaisuuksineen
Pimeys, tuli mustine liekkeineen
Varjot mystiset salaisuuksineen
Liekit, mustat viisauden
Pimeys, varjot, iankaikkinen kuolema
 

14/10/2021

Yksinäisyys



synkän metsän hiljaisuus
usva sakeana kuin savu
sinun silmät puhkotut
eivät näe mitään
sinun häpeäsi, sinun elämäsi
päättyvät metsän rajaan
joka ei ole kaukana
 
missään sinua ei haluttu
kukaan ei sinua kuunnellut
mitään apua et saanut
nyt luontoon haluat
sinne mistä tulit
pyytämään armoa
 
päätät lopettaa itsesi säälimisen
yksi reitti lopettaa myös itsesi
päätät riistää oman henkesi
puukotat kymmenen kertaa itseäsi
haluat jättää viestisi
kiperän, katkeran, halvan itsestäsi
sen joku ehkä joskus kuulee
ei välitä, hukkuu omaan suuruuteen
 
nojaat puuta vasten
oksennat verta
viillät valtimosi
veresi maalle muiston antaa
 
verenpunainen aurinko nousee
kuivaa verisen sammaleen
madot sinut syövät
sielusi harhailee vielä täällä
ei sinua haluta mihinkään
yksinäisyys kuolemankin jälkeen
vain tuuli tarinaasi kertoo
hiljaisuudessa voi huutosi kuulla
 
metsä näkee vain kuolleen eläimen
joka itse oman kitumisensa aiheutti
joka itse oman kitumisensa lopetti
pienen ihmisen joka yksinäisyyteen kuoli
ei hänestä tarinoita kirjoiteta
hän vaipuu unholaan
haamuna tätä metsää tallomaan
ikuista polkuaan joka ei johda mihinkään
 

26/09/2021

Hautamaa



Tämä polettu maa iäti itkee ahdinkoaan
Tämä raiskattu maa versisen kyyneleen vuodattaa
 
Kylmään sateeseen kuolema kasvonsa piilottaa
Taivaan kyyneleet virtoina viiloissa maan
Viljaton pelto kalmaisen sadon kantaa
Haudan kivinen kohtu kylmän lohdun antaa
 
Auringon tuli on sammunut
Tuhka taivaan täyttää
Tähtien loiste on kadonnut
Pimeyteen syösty kuoleva maa
 
Suo haudattunsa pintaan sylkee
Raastetut raadot varjoissa
 
Virsi viimeinen kaikuu läpi metsien
Laulu mustan joutsenen lopun aikaa siunaten
Hautamailta kaiku kylmän viesten toi
Myrskytuulen siivillä murheen laulu soi
 
Surun laulu metsän syvyyksistä
Murheesta murtuneena valo varjoon hiipuu
Tuhkaan peittety muisto ihmisestä
Ikuisesti itkee hautamaa
 

30/08/2021

Mustat Vedet



Katseeni kohtaa mustat vedet
tyynet, rauhalliset
jonka aallot kuiskivat
nimeä ikuista
nimeä kuoleman
 
Se tarttuu minua kädestä
se vetää puoleensa
sen tyyneys rauhoittaa minua
 
Se lohduttaa
se pitää minua
kuin omana lapsena
 
Sen salaisuudet
sen mysteerit
minua aina kiehtoneet
 
Ajautunut jo niin kauas
niin kauan, niin kauas
Ajelehtinut jo niin kauan
niin kauas, niin kauan
 
Ajaudun kauemmaksi ranuasta
rajojen yli, toisiin todellisuuksin
 
Keveästi minua kantavat mustat vedet
tyynet rauhalliset
 
Jonka aallot kuiskivat
nimeä niin tuttua
nimeä minun omaa
 
Katseeni kohtaa mustat vedet
tyneet, rauhalliset
jonka aallot kuiskivat
nimeä ikuista
nimeä kuoleman
 
nimeä tuttua
nimeä minun omaa
 
Ajautunut jo niin kauas
Ajelehtinut jo niin kauan
 

16/07/2021

Synkkä euforia



Rajoja veteen luotuja
Rajoja haihtuvia
Varjoja, harhakuvia
Varjoja, tulevasta
 
Katkerat, haihtuvat äänet
Kuin veteen piirretyt rajat
Katoavat varjoihin
On kaikkialla hiljaista
 
Vajoan syvyyteen synkän euforiaan
Ympärillä vain mustaa ja kaunista
 
Toiset tähän veteen kastettu
Toiset sen syvyyteen haudattu
Toisille se merkitsee alkua
Toisille ajan loppua
Ei sen kirkas pintaa enää minulle
Valoa heijasta
Ei sen pintaan piirretty raja
Minua kuolemasta estänyt
 
Rajoja veteen luotuja
Rajoja haihtuvia
Varjoja, harhakuvia
Varjoja, tulevasta
 
Sen mustat piiskaavat aallot
Iskevät rantaan kuin ruoska lihaan
Särkien rajat veteen piirretyt
Luoden synkän euforian
Pinnan alle painunut
Syvyyksiin
Rikon rajat, harhakuvat
Tunnen taas synkkää euforiaa
 

22/06/2021

Kasvoton



Muinainen nimetön jumala kasvonsa salaisuuksiin kätkee
Liikkuen yö varjoissa, uhrinsa pimeyteen syöksee
 
Tanssivat nyt liekit yön
Luoden varjoja pimeyteen
Kiroten sielun saastuneen
Polttaen myrkyn taivaallisen
Kitkeäkseen mädän siemenen
Valossa harhaan syntyneen
Sen yöhön kahlitsee
Sen pimeyteen vangitsee
 
Muinainen nimetön jumala kasvonsa salaisuuksiin kätkee
Liikkuen yö varjoissa, uhrinsa pimeyteen syöksee
 
Oi kuolema kirkasta kasvosi meidän puoleen
Oi pimeys ole armollinen
Oi kuolema käännä kasvosi meidän puoleen
Oi pimeys anna meille rauhasi
 
Tanssi liekit yön, luo varjoja pimeyteen, kiroaa sielun saastuneen
Polta myrkkytaivaallinen, kitke mätä siemen
Valossa harhaan syntyneen yöhön kahlitse, pimeyteen vangitsee
Oi kuolema käännä kasvosi meidän puoleen, ole meille armollinen
 

21/06/2021

Sielunkoti



Pimeys olkoon saapuva
Pimeys jossa valolla ei ole kotia
Synkkään verhoon kiedottuna aurinko
Valoton päivä, Valoton yö
 
On kaikkialla
Niin Kylmää, niin hiljaista
Vienon valon esiin tuoma
Tuore Haudan usva
 
Sade kylmä piiskaa, lietsoo vihaansa
Kuin ruoskan iskut, viiltää sielua
Nimetön, kasvoton pimeys
Sulje minut sielunkotiini
 
Harhaanjohtavaa valoa - en näe enää koskaan
Myrkytettyjä sanoja - en kuule enää koskaan
Eivät minua enää jahtaa - eivät saavuta koskaan
Pimeyteen on polkuni - johtanut sielunkotiini
 
On kaikkialla
Niin helvetin Kylmää
On kaikkialla
Niin hiljaista - on sieluni kotona
 

19/06/2021

Oman Käden Teuras



Olen kyllästynyt tähän valoon joka silmiäni arastaa
Olen kyllästynyt tähän ympäröivään maailmaan
Sateisesta ikkunasta luon katseen kaukaisuuteen
Näen vain paljouden kaikkea, jota en tahdo nähdä
Mielessäni vain hengen riiston halu, joka syvästä vihastani kumpuaa
En sääli edes itseäni kun terävä terä leikkaa
Vihaan itseäni yhtä paljon kuin ympäröivää maailmaa
Näkemykseni pysyköön omina, ei mitä muut ymmärrä
Vain radikaaleimmat teot saavat katseet kääntymään
Huuto sisäisestä tuskasta et auta, leimataan hulluuteen
Luontokin pilkkaa, ihmisen irvikuva jäätyy verisenä hankeen
 

22/05/2021

Hiljaisessa Syvänteessä



Öinen usvahuntu vetten päälle laskee
Mustiin vesiin sekoittuu
Yksinäisen kuun valo pimeydessä
Sulaa lampeen syvään, kylmään
 
Ei täällä tuulet puhalla
Ei laula kuikka ulapalla
Hiljaisessa syvänteessä
Kuolemalla koti on
Mustaan lampeen
 
Hyinen ranta luokseen kutsuu
Tahtoo syleilyynsä hukuttaa
Varjot väsyneelle kuiskailee
Kutsuu kehtoon kalmaiseen
 
Kuolleen veden heijastus kuun valossa
Kaiken toivon nielaisee
Kasvot toivottomat tyyneen kuvastuu
Askel johtaa tuntemattomaan
 
Syvyyksissä hauta pohjaton
Leposija muiston unohdetun
Metsän ääri ylle kurkottaa
Kadonnutta rantaa kehystää
 
Rantakiviin nimi kaiverrettu
Sen aika huuhtoo unholaan
Yksinäisen matkan pää
Seuranaan vain kylmä kuu
 

15/05/2021

Yhdessä Kuoleman Säkeet Kohtaavat



Käännän veistä haavassani jotta tuntisin taas itseni
Vain itseni minä omistan
Itsetuhon tie on polkumme
Me molemmat kärsimme
 
Käännän veistä haavassasi vain olemalla itseni
En usko tulevaan
En tunne enää kosketustasi
 
Olen heikko, liian sairas nousemaan
Kuljetaan yhdessä kuolemaan
En saata unohtaa häntä joka poikkesi polultaan
Yhdessä kuoleman säkeet kohtaavat
 
Valtimoni huutavat tuskissaan nyt ja aina aukeamaan
Päivä päivältä on tieni synkempi
Epätoivo suurempi, kuolema varmempi
Miksi haaveilla, miksi edes yrittää
 
Itsetuhon tie on polkumme
Me molemmat kärsimme
Käännän veistä haavassasi vain olemalla itseni
En usko tulevaan
En tunne enää kosketustasi
 
Toivo on menetetty
Minut on menetetty
Sinut on menetetty
Kaikki on menetetty
 
Yhdessä yksinäisinä kuoleman säkeet kohtaavat
Soivat surulliset laulut omistettuina kuolleille
Emme pelkää mitään, emme arvosta ketään
Emme edes itseämme sillä riistämme henkemme
Kaikki on niin kaunista kun olemme kuolleita
Ei jääneet massat suremaan, ei me oltu mitään
 
Takana on kuvottava maailma ja me virumme naruissa
Valtimomme eivät enää huuda auenneinakaan
Ikuista rauhaa hiljaisuus julistaa
Olemattomat arvomme on menetetty
Jäljelle jääneet kitukoon paskassa
Me sen taakse jätimme jotain kaunista havitellen