Sanat lyrics search

Uusin sanat lyrics

Tuloksia löytyi: 16074

Helsinki

Vitsipporna har somnat de drömmer sig bort
till oktober till en himmel med svarta moln på
till när vindarna lyfte det spikraka regnet
tio tolv meter och sedan släppte ner det igen
 
De drömmer om gatans golvbrunnar i rusningstiden
och om självgoda smarta bilar
och om kvällen när de själv blev till
 
Och jag längtar redan har redan hemlängtan
Helsinki tule mut hakemaan tule, nyt mennään
 
Ska jag våga gå där du har gått nu vad vill jag se där
blir jag nöjd med ett lyckligt slut
tror jag att jag ska möta dig mitt på grusvägen
eller i mjölkbutiken
 
Och hur visste du att ljuset var släckt stod du bakom mig
kröp du in under min säng
var det du som stoppade om mig när allting var förlorat
 

Juna kulkee

Tän tyhjän kotikaupungin
Nyt aijon jättää muistoihin
Kun tuijotan mä ruutuun vanhan television
Muistan kun juoksin perään pallon
mä läpi synkän laitakaupungin
Ja alla vaunusillan yksin haaveilin
 
Kun juna kulkee vaan
kulkee
on sillä suunta tuonne pohjoiseen
Se kulkee vaan
kulkee ja sinne palaa aina uudelleen
 
Taas katsoin kerran leffan sen
Tuon Kaurismäen veljesten
Ja laukkuun kaikkeni mä pakkaan
nyt ei auta muu
Jos valintani osuu oikein
niin vaunun oikein silloin valitsen
Mut väärään aina astuu mies tuo eilinen
 
Kun juna kulkee vaan
kulkee
on sillä suunta tuonne pohjoiseen
Se kulkee vaan
kulkee ja sinne palaa aina uudelleen
 
On elämä kuin juna vaan
Se aina jatkaa kulkuaan
Jos tunnelissa on se pitkään kaipaa aurinkoon
Paikkansa pelkojen myös kuljen
niin otan aina siitä selvyyden
Mä itse oonko syy jos vauhti hiljentyy
 
Ja juna kulkee vaan
kulkee
on sillä suunta tuonne pohjoiseen
Se kulkee vaan
kulkee ja sinne palaa aina uudelleen
 

Tulimyrsky (Part.9)

'En tiedä, kuinka monta päivää lopulta vietin piilopaikassani, sillä palavien talojen yllä makaava musta savu peitti auringon; ja ne talot paloivat pitkään.
Ehkä he lähtivät laivoinensa jo samana iltana, mutta minä en uskaltanut palata kylään vielä silloin.
Ja rannalla oli edelleen hiljaista, kun tulimyrsky viimein laantui; mutta ihmiset olivat kuolleet, ja linnut olivat lentäneet pois.'
 
Pian tanssivat liekit yksin.
Yksin jää kaunis ranta alle taivaan.
Hiljainen paikkaa haavojaan.
Niin matkaan laivat lasketaan.
 
Kiirii särkynyt ääni jossain.
Jossain mies yksin soutaessaan laulaa.
Taskut täynnä, kohti itää.
Tulen hehku näyttää öisen tien.
Niin tuuli kotiin meidät vie.
 

Tulimyrsky (Part.8)

'Ja sinä aamuna, kun me olimme laskemassa vesille ja suuntaamassa kohti kanssamme kauppaa tehneen petturin kylää, hän lähti luotamme.
Näin hänet itse, kun hän oli kävellyt viimeiseltä talolta jo puolen virstaa antamamme kultasäkki harteillaan;
ja siksi tiedän, että nämä kyläämme myöhemmin hyökänneet miehet eivät häntä täältä koskaan löytäneet.'
 
On veri luopion meidän!
Sen saamme vaikka kaikki pitäisi polttaa.
Saa siitä maksaa minkä myi.
Hornaan veljensä hylännyt joutaa.
 
Eikä kukaan sitä tiedä, ei voinut nähdä.
Kun jo kaukana maa haastoi typeryyden.
Päätöksen tarinalleen, häpeän hiljaisen sai.
 

Tulimyrsky (Part.7)

'Henkipatto, jota he etsivät, tuli aikoinaan rannoillemme pohjanmiesten ryöstöretken mukana,
yhteen niistä läheisistä kaupungeista joissa kauppamiehet usein käyvät.
Hän oli voimallinen soturi, mutta ei välittänyt maineesta, sillä kulta oli sokaissut hänet.
Ja hän saapui myöhemmin luoksemme,
tarjoten meille mahdollisuutta ryöstää hänen kansansa rikkaudet;
ja me maksoimme hänelle siitä tiedosta jonka hän meille antoi.'
 
Niin teilleen mennyt kylän viimein löytää.
Miekka vyöteisillä lepää, auringossa välkehtii.
Tuopistaan juo, pitkään puhuu.
Moni puheesta luopion kiinnostuu.
 
Meren takaa jostain hän tänne saapui.
Meren taakse hän sukunsa jätti.
Hetken epäröi, palmikkoaan haroo.
Hän tuskin aikoo takaisin.
 
Suvullaan on rahaa, sen hän kertoo.
Ja sen kylänmies ahnas kuulee mielellään.
Vielä kuoppaansa lankeaa, sitä vielä ei tiedä.
Jokaisen petoksen kuolema lunastaa.
 

Tulimyrsky (Part.6)

'Sinä yönä, kun sytytin kynttilän ikkunalleni...
se ei kavaltanut minua, vaikka uskon, että sen olisi pitänyt.
Muistan katsoneeni, kuinka soihtu toisensa jälkeen syttyi, mutta miehet itse odottivat jotain;
ja he keskustelivat.
Juoksin läheisille kukkuloille herättämättä ketään,
ja toivoin että he heräisivät itse ja tietäisivät paeta.
Eivät ne miehet minua tulleet hakemaan, eivätkä ketään niistä jotka pian saisivat surmansa.'
 
Vimma katseista loistaa, pelon kohtaa.
Ja talo toisensa jälkeen palaa.
Ristin kantaja nyt verta kaavullaan.
Jos kultaa vain löytyy, se otetaan.
 
Ryöstäkää! Polttakaa! Tappakaa! Nyt kosto haetaan!
 

Tulimyrsky (Part.5)

'Ehkä se oli joku heidän jumalistaan,
joka sai koko kesän rannikkoa piinanneen vimmaisen tuulen viimein laantumaan.
Eihän kukaan meistä arvannut, mikä tuho meitä sen tähden kohtaisi;
muistan vain jonkun kironneen sitä, kuinka karja pitää sumun takia koota takaisin aitaukseen.
Mutta linnut tiesivät, ja ne pysyivät vaiti, ja kuuntelivat.'
 
Ei hiljaista rantaa niin.
Merta katso, tunne veden paino.
Mitä vihaa se päällään kantaa.
 
On niityillä vihreillä noilla rauha kuin kuolemassa.
Liike pysähtyy. Usva pelloilla raskaana makaa.
Pian päivä jo hämärtyy. Ei merelle näy.
 
Torilla jokunen kauppaansa vielä käy.
Osa kotiin kai aamulla jäänyt on.
Jossain lammas apeana heiniään syö.
Vierellä paimen nälkäinen ja levoton.
 
Sumu tiheä ei avita kenenkään matkaa.
Ei kukaan tiedä mitä meri matkaan saa.
 

Tulimyrsky (Part.4)

'Ei heillä paljon eloonjääneitä ollut.
Taistelutahtoa heillä kuitenkin oli, ja uusia miekkoja saattoi aina takoa.
Talven ja kevään kestäessä he rakensivat kuusi upeinta koskaan näkemääni laivaa,
ja kokosivat niihin miehiä kaikista heille suopeista naapurikylistä,
kolmenkymmentä väkivahvaa pohjanmiestä kuhunkin.
Heidän laivansa eivät pelänneet merta, ja miehet itse eivät pelänneet mitään.'
 
Niin miehet matkalleen saatetaan.
Ja väki rannalla odottaa, kenties peloissaan.
Huuto kauas jo kiirii, nyt soutakaa!
Niin täynnä uhoa nuoret hetkeään vartovat.
 
Kunnes salmen suulla tyhjästä myrsky nousee.
Vaivatta repii vahvankin kannelta aaltoihin.
Pohjatuulelle Orm jo raivoissaan huutaa.
Tätä laivaa et kaada! Miehet köysiin tarttukaa!
 

Tulimyrsky (Part.3)

'Se oli kostoretki, vaikka en tiennyt sitä vielä silloin.
Miehet olivat kotoisin siitä samasta kylästä, kaukaa meren toiselta rannalta,
johon me olimme vuotta aiemmin hyökänneet...
ja minä muistan, kuinka yksi heistä oli silloin jäänyt tekemään kauppaa kanssamme;
luopio, joka ei halunnut palata omiensa luo,
ja me ostimme häneltä avaimet hänen kansansa hävittämiseen.'
 
Ryöstäkää! Raiskatkaa!
 
Aamu valkenee kaukana.
Matkojen takana jo miehet miekkoinensa.
Ei näy ihmistä täällä.
Suojaa vailla on kylä, ei sitä kukaan aavista.
 
Hyökkäyksen nopean sarastus lähettää, jo talo toisensa jälkeen palaa.
Päivä lyhyt monelle lie. Sen jokainen muistaa mistä myöhemmin kerrotaan.
Kun hän saapui, kun hän katsoi kattojen palavan, näki rakkaiden kaatuvan.
Ei aseita laskettu. Kuolevan suulla se mistä he tulivat.
 

Tulimyrsky (Part.2)

'Aamun vielä viipyessä he saapuivat.
Kuusi pitkää ja kapeaa,
kauniisti koristeltua laivaa piirtyi sumuun alle virstan päässä siitä ikkunasta,
josta minä niitä katselin.
Seurasin, kuinka aseistetut miehet yksi toisensa jälkeen kahlasivat rantaan ja sytyttivät tulen soihtuihinsa;
ja he olivat ensin vaiti, yhtä hiljaa kuin rantakin.
Sammutin kynttilän ikkunaltani toivoen että miehet eivät olleet huomanneet minua, ja pakenin.'
 
Aseet esiin! Soihdut esiin! Nyt menkää ja tuhotkaa! Kaikki polttakaa!
Sääliä ei ansaita, jokainen asukas surmatkaa!
Jätitte kotinne kostaaksenne, se tehkää ja täyttäkää kohtalonne!
Tahdoitte verta, nyt siihen itsenne tahrikaa!
 
Meri peilaa korkeita liekkejä, lohikäärmeet lepäävät ylpeinä kaiken keskellä.
Katselevat hävitystä, seuraavat tappajan kirvestä ja miekkaa.
Joku pakenee, repii nuolen selästään. Niin moni verivanaan hukkuu.
Meri peilaa korkeita liekkejä, aurinko tulen mustaan henkeen peittyy.
 
Niin nousee... tulimyrsky!
Mustaa verta sylkee!
Taivaan maalaa... tulimyrsky!
Liekein maata nylkee!
 

Tulimyrsky (Part.1)

'Muistan, kuinka katsoin sinä yönä ulos ikkunasta.
Meri oli tyyni, ja taivaan tähtiä peitti ohut, harsomainen sumu.
Ranta oli hiljaisempi kuin koskaan, mutta minä en saanut unta.
Katselin lintujen värisevän oksillaan;
ihmettelin miksi ne ovat niin levottomia, aivan kuin olisivat odottaneet jotain.
Myöhemmin ymmärsin, että kuolema oli kuiskannut niille, aivan kuten se olisi kuiskannut meillekin jos olisimme osanneet sen kieltä.'
 

Miks

Miks mä löydän ne avaimet pöydällä alla paperi
Miks ne on just nää sanat jotka sä sinne kirjotit
Miks se yllättää et sä voit jättää kaiken niin helposti
Miks täs kämpässä en voi peitellä mun kyynelii
 
Kaiken sen jälkeen ku aina mä annoin kaiken mitä mul on antaa
Vedät maton jalkojen alta ja jatkat sun matkaa niin kuin meit ei ois ollenkaa ja mä mietin et
 
Miks, miks, miks, miks
miks, miks, miks, miks, miks
 
Miks mä hymyilen kun kysyt et onks kaikki okei?
Mä vaan nyökkäilen en näytä et mitä vahinkoo teit
 
Kaiken sen jälkeen ku aina mä annoin kaiken mitä mul on antaa
Vedät maton jalkojen alta ja jatkat sun matkaa niin kuin meit ei ois ollenkaan ja mä mietin et
 
Miks, miks, miks, miks
Miks, miks, miks, miks, miks
Ja mä mietin et miks, miks, miks, miks, miks
miks, miks, miks
miks, miks, miks
 

Sivut