Sanat lyrics search

Tuloksia löytyi: 32975

Mies

Mä olen niin se mies
Mä olen niin se mies

Ei ole maine tai raha eikä kylläinen maha
mistä tämä äijä tunnetaan
rinnassa duunarin pata
ja asennetta sata
niistä rakentuu mun DNA

Ja mä hiivin hiljaa sun viereen
huomaamatta pesän siihen teen
Joo mä hiivin suoraan sydämeen
sillä luotan tähän fiilikseen

chorus
Mä olen niin se mies
mies jota tarvitset
Mä olen niin se mies
mies jota kaipailet
Olen vahva ja hauras
olen perheenpää
olen Aurinkokunnan pilvinen sää
Olen tyhmä ja viisas
osaan hellittää
olen se valo keskellä pimeää

Ei ole muhkea tili eikä antanut isi
mulle ensikotiin pääomaa
Mulla on ruosteinen saha ja lahoova kitara
silti saan tän homman svengaamaan

Ja mä hiivin hiljaa sun viereen
huomaamatta pesän siihen teen
Joo mä hiivin suoraan sydämeen
sillä luotan tähän fiilikseen

chorus

Mä oon mies näiden poikien joukos
mä oon niin se mies jota tarttet
just sopivasti pehmeä terämies
ja just oikee mies sua varten
Oon tarvittaessa sun säämies
lupaan sul nii lämpöö ja aurinkoo
kokenut ja piinkova päämies
tuon sun iltoihin sähköö ja nautintoo
Osaan hiljentää vauhdin, joo
pitää kiihkossa paussin, joo
kato mua ja näät baunssin
joka kertoo joka päivä miten kaunis oot
Avaan ovet niinku talonmies
tuon sut valokeilaan ku palomies
Pojat puhuu mut tekee mitää sanoo mies
Ja mä sanon oon just mitä janoot
mies

Mä olen niin se mies
Mä olen niin se mies

chorus

Mutta Ihmeistä Suurin (Joka Jäi Näkemättä)

Kun olin pieni
niinkuin sieni
päätin maailmalle
vie nyt tieni

Tahdoin nähdä maan luvatun
saduissa kuvatun
osasinhan pukea, kakata
enää täytyisi eväät pakata

Äiti repun mulle täytti
isä ilmansuunnat näytti

Maailmassa on polkuja, teitäkin
ja paljon ihmeitäkin
jos lähdet länteen
päädyt itään
siis älä ihmettele mitään

Voit nähdä lehmän lentävän
vääntävän kättä kanssa kädettömän
voit nähdä työmiehen ahkeran
tai ripeän tarjoilijan
ja vaikka joskus voisitkin
syödä halvalla junassa
niin yhtä asiaa et koskaan nää
nimittäin
selvää näyttelijää

Jälkeen vuosien palasin
isää ja äitiä halasin

Kerroin nähneeni
rikkautta slummia
vaaleita tummia
ollut rikas
väliin saanut pummia
sekä nähdä ihmeitä kummia

Kanssa päättömän herran
kiltin poliisin näin puhuvan kerran
olen kuullut
tosi on
vakuutusyhtiön korvaavan vahingon
olen nähnyt älykkään painijan
ja rehellisen poliitikon
moiset ihmeet mieleen jää
kun en todellakaan
nähnyt raitista näyttelijää

Kun Uni Ei Tuu

Refrain:
Kun uni ei tuu, kai vika täyskuun
Kun en pääse millään en unen makuun
Ja vaikka pääsisin nään painajaista takuul
Enkä pysty liikkumaan vaikka haluun
Kun uni ei tuu, kai vika täyskuun
Kun en pääse millään en unen makuun
Ja vaikka pääsisin nään painajaista takuul
Enkä pysty liikkumaan vaikka haluun

Hei tule mun uniin...

Jos on elämäntavoistani kiinni
Miten elän, mitä tilaan, tule mun uniini
Ei saa unta, virrannut on liikaa viini
Kulutan yhtä, täytän toisen tarpeeni
Saa sekoilemaan sokeri ja kofeiini
Miksi imen tervaa, nikotiinii stressiini
Eli ei ihme jos ei se uni tuu
Unirytmi ei nyt rytmikästä, pois rytmistä
Lasken mieles tuhantee lampait
Mut mieli tanssii vaan lambadaa
Ikin en saa liikaa raitist ilmaa
Se ilmasta
Idiootti ei unta rakasta
Ei pidä kuoleman serkkupojasta
Tykkää enemmän jostain kamasta

Refrain

Ei aina pysty nukkumaan
Ei unen maailmaan hukkumaan
Noustava hakemaan on juotavaa
Leporutiineissa suotavaa
Puolenyön maissa merkkei kaaoksen
Koko päivänä pystynyt keskittymään en
Nyt saan yhden jos toisenkin aatoksen
Miten pystyn piristyy keskel kaamoksen?
Jos en saa mä unta sillon aika uneksii
Ideoit muistii, lyijyl vaa paperil
Vain unessa mä saan elä suurii unelmii
Siis älä herätä karhuu kesken talviunii

Refrain

Unenomanen tunne
Kellun näillä kaduilla kun mikäkin lumme
Unettomuus raivaa tiensä jokaiselle solulle
Turha tulla on edes puhumaan mulle
Unettomuus tekee mut seniiliksi
Instabiiliksi, kärsii mekanismi
Kun en saa unta, mun etapiksi
Kumpa saisin siitä rahaa, ois se ammatti

Refrain

Piikkilankaa

Olen elänyt paljon, paljon ja vapaasti
Olen saanut kaiken
Ja kenet ikinä halusinkin
Mikään ei täyttänyt sydäntäni
Vaikka sylissä olisi hellä käsi

Vain hetkeksi onnen sain, tunnetta suurempaa hain
Rakastuin kerran, kerran ja hartaasti
Juuri sen verran, kuin aina haaveilin
Tapahtui jotakin suuremmoista
Ihanaa mutta vaarallista
Luulin taas kaiken saan
Kaatui haavet, jäin suremaan

Päivät on kuin piikkilankaa, ne murjoo mua
Yöt kestää ikuisuuden, ajattelen sua
Ei luotu onneen kulkijaa joka tottui voittamaan
Jäi yksin odottamaan kunnes epätoivoon katoaa

Teit syvän viillon mun sieluun ja sydämeen
Kahlitsit silloin mun tunteet ja ajatukset
Mikään ei täytä nyt sydäntäni
Vaikka sylissä olisi hellä käsi
Vain hetkeksi onnen sain, tunnetta suurempaa hain

Päivät on kuin piikkilankaa ne murjoo mua
Yöt kestää ikuisuuden ajattelen sua
Ei luotu onneen kulkijaa joka tottui voittamaan
Jäi yksin odottamaan kunnes epätoivoon katoaa

Päivät on kuin piikkilankaa ne murjoo mua
Yöt kestää ikuisuuden ajattelen sua
Ei luotu onneen kulkijaa joka tottui voittamaan
Jäi yksin odottamaan kunnes epätoivoon katoaa

Yön yksinäinen

On siellä tutut ja vieraat
Tuntemattomat löytävät toistensa luo
On monenlaista seuraa
Ei kenenkään ole lupa olla onneton

On pidettävä hauskaa
Otettava kaikki se minkä rahalla saa
Ja maksetut tunteet
Kestää vain hetken kunnes katoaa

Yön yksinäinen tahtoo karkuun
Kaipuutaan kauaksi pakenee
Juo vuosikertaa rakkauden laskuun
Ja välimatka pitenee

Pian taas valot sammuu
Musiikki lakkaa taas jälleen liian aikaisin
Ja tie tyhjään kotiin
On hiljainen aivan niin kuin eilenkin

Yön yksinäinen tahtoo karkuun
Kaipuutaan kauaksi pakenee
Juo vuosikertaa rakkauden laskuun
Ja välimatka pitenee

Yön yksinäinen tahtoo karkuun
Kaipuutaan kauaksi pakenee
Juo vuosikertaa rakkauden laskuun
Ja välimatka pitenee

Sinä olet kaunis

Näytän sulle ihmeet maailman
ja koitan kertoo väärän oikeesta
kertaan säännöt ja toivon vuorollas
sä tiedät missä ja milloin
ja kuinka ne säännöt rikotaan

Mietin usein sinun huomistas
se oottaa tuolla nurkan takana
pelkään joskus, vaan niistä huolista
mä tiedän missä ja milloin
ja kuinka ne hymys hukuttaa

chorus
Sinä olet kaunis,
hento ja viaton
sinä olet kaunis,
niin vahva ja voimaton
sinä olet meidän
vaikka vain hetken lainassa oot
ja minä olen sinun
minä olen sinun
niin kauan kuin voin

Lupaan ottaa sinut tosissaan
ja nähdä koitan sinun tavallas
löydät sääntös ja tiedät lopulta
mä lupaan aina ja aina ja aina
oon sinun puolellas

chorus

Minä kiitän kyyneleistä,
valvotuista öistä
onni on hetket
kun teet meistä täydellisen

chorus

Paikkani tiedän

Katsees huokaa
se niin helposti mut ihollesi ohjaa
Luulis minun tietävän paremmin
On niin helppoo
antaa mennä ja heittäytyä muistoon
On ovi jääny auki ennenkin

chorus
Anna mun mennä
mä paikkani tiedän
se ei ole täällä
mä löydän sen vielä
ei enää
tätä enempää
viimeinen katseesi
läpi minun kulki
se liikaa tuntui
sinustako luopuisin mä näin

Etkö huomaa
ootko unohtanut mihin tämä johtaa
Luulis sinun muistavan paremmin
Ollaan hiljaa
Voi kuulla kuinka seinät meille nauraa
Tää on jo liian tuttua niillekkin

chorus

Sinulle uskon itseni vielä
mun kaunis pakkomielteeni, tiedän
itseni löytävän kaukaa sieltä
missä sun nimesi ei tarinoissa kierrä
Lennän, heitän jo ilmaa tieltä
muutan suuntaa
kauemmas pois, pois

chorus

On niin paljon mitä menettää

Juodaan nää ja lähdetään
saatan sut puoleen matkaan
kahdentoista jälkeen
täytyy varoo minne jatkaa
huomaan et oot yksinäinen
mut sä tiedät mulla on se toinen

chorus
Mä en voi väittää etten haluais
haluais enempää
mut silti tiedän
et tässä häviän
on niin paljon mitä menettää
Mä en voi väittää etten haluais
haluais enempää
mut silti tiedän
tässä häviän
on niin paljon mitä menettää

Jos tuut noin lähelle
pidä sormes pois iholta
jos leikkii jatkaisimme
se ois liian vaarallista
sus on kaikki täydellistä
vartalos mut saa hengiltä

chorus

Tän enempää
sä et musta saa
ja tääkin on jo liikaa
tääkin on jo liikaa
tän pidempään
emme voi jatkaa

On niin paljon mitä menettää

chorus

Nadaa

Nadaa

Ei, en tuhlaa mun aikaa
Oon liian kauan jo kattonu tätä vaiheiluu
Mun turhaa on koittaa
Sua kahlita jos haluat vaan vaihteluu

Aion kymmenestä alkaa laskemaan
Ja kun mä pääsen nollaan
oon kuin ei meit ollenkaan
Ois ollut tässä huonossa yhtälössä
Josta ei vastausta saa

chorus
Sun on turha soittaa
perään koittaa huutaa
En kuule kuitenkaan
oot enää mulle vaan nadaa, nadaa, nadaa
Luulin et sä oisit yksi miljoonasta
Mutta ootkin vaan nadaa, nadaa, nadaa
Oot enää mulle vaan nadaa, nadaa, nadaa
Oot enää mulle vaan nadaa, nadaa, nadaa

Mun paikalla on monta
Ollu sillonkin ku me oltiin kahdestaan
Mut luulin vaan et voisin sua
Muuttaa jos mä antaisin tilaa

Aion kymmenestä alkaa laskemaan
Ja kun mä pääsen nollaan
oon kuin ei meit ollenkaan
Ois ollut tässä huonossa yhtälössä
josta ei vastausta saa

chorus

Karjalan neito

Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka
Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka
Moni poika minua jo houkutteli hukkaan
Moni poika minua jo houkutteli hukkaan

Ruusu ei oo kauniimpi kun tyttö Karjalassa
Ruusu ei oo kauniimpi kun tyttö Karjalassa
Eikä toista tarvita kun olen maailmassa
Eikä toista tarvita kun olen maailmassa

Minä tyttö, kaunis tyttö, kun mun pojat näkkee
Minä tyttö, kaunis tyttö, kun mun pojat näkkee
Huoli syttyy syvämehen, mieli naia tekkee
Huoli syttyy syvämehen, mieli naia tekkee

Kaunis tyttö, siivo tyttö, siivon nimen kannan
Kaunis tyttö, siivo tyttö, siivon nimen kannan
Enkä minä joka pojan halatakaan anna
Ja enkä minä joka pojan halatakaan anna
Enkä minä joka pojan halatakaan anna
Enkä minä joka pojan halatakaan anna
Enkä minä, enkä minä, enkä minä anna
No enkä minä, enkä minä, enkä minä anna

Tuonen lintu

keltaisena aamuna
tämän kaltaisena aamuna
kun huoneeni on kuollut
ikkuna sokea silmä vain
juuri ylle asetellut vaatteet kovin väsyneet
ja kynä tylsä, lyhyt
käden jälki hataraa
niin usein petin itseni
liian monesti kaikki muut
liian usein pidin elämää halpana syntymälahjana

Kerto:
nyt lumi peittää tienoon,
tuonen lintu vaappuu virtaan
kylä hiljaa murenee
ympärillä kirkkomaan

tuuli tunkee käytävillä
takin läpi iholle
nojaa päänsä voimattoman voimaa etsien
kuivat lehdet, lukematta jääneet
alla rapisee
kun kuljen läpi tyhjyyteni
tyhjän kaupungin

kirjaimet niin sekaisin,
että luulevat itseään sanoiksi
vain sen seikan vuoksi ovat
vieretysten laulussa

Kerto 2x

Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen

Minua kylmää pelkkä ajatuskin voitosta
minua kylmää hetki jolloin tulis maaliin
näkis kaikki ajatukset oikeassa valossaan
rakkautensa vähäiseksi, tietonsa tietämättömyydeksi

Ja nytkö sen vasta näen, en ole ihmeellisempi kuin sinä
sinä jota olen aina vihannut, halveksinut ja pelännyt
me vierekkäisiin narunnokkiin ripustetut ressukat;
ja sätkittyämme aikamme meiät kuoppaan heitetään

Kerto:
Kuoleman risteyksestä
vielä kolme virstaa pohjoiseen (2x)

Kuka vaatii helppoa laulua mielettömässä maailmassa
kun jokainen laulu on vaikea laulaa
vaikka olis kaunista valhetta
'kaunista valhetta!'
kuka vaatii sanomaan mitä rinnan alla riehuu
kun rinnan kierossa maailmassa riehuu
miljoona käärmettä solmussa

Kaikki mitä teet on tehty
Kaikki mitä näet on nähty
Kaikki mihin kosketat on monin käsin kosketeltu
muttei sinun käsilläsi
muttei sinun silmilläsi
muttei sinun sisälläsi ennen kuin on itse tehty

Kerto 2x

Hunajaa

Klubilla pidän mun majaa
Tänään me pistetään fajaa
Tyylit on terävii ku kristallii
Mestoilla I L A R I

Ja mä vannon kun astun mä raflaan
Lavalla jokanen sana on magmaa
Hallussa tän illan resepti on
Tulin vallottaa maailman ku decepticon

Nukkumaan meno aika on jo menny
Roikutaan kristalli kruunussa henny
Kädessä ollaan me rellestelty
Rokattu maita ja mantui ku lemmy
Ajoissa himaan tänään en vaan ehi
Lattiaan hakataan telekasteri
Jengi on valmiin ku droppi tää tippuu
Tänään me laitetaan hunaja tihkuu

Oon koko illan oottanut et jotain tapahtuu
Ja sit sä kävelit mun viereen
Saat makeen maun kun valkkaat mut
Nyt ottamaan jo tuu
Mulla on sokerista suu
Saat hunajaa

Anna sun hunajaa
(Saat hunajaa)
Heti ku mä nään sut mä vaivun sokerihumalaan

Me pistetään ilta futaamaan
Beibi anna sun hunajaa
Tänän iltana me rokataan kovaa
Niiku omistettas klubi kokonaan

Pidetään tää jengi turn upeis
Niin et yksin täält himaan mene böönat ei
Mä nappaan sut älä ala empii
Noi toiset on halpoi mut sä oot high endii

Mun hot chocolate sä päihität nestlen
Saan sulta varmasti diabeteksen
Oot suussa sulavaa
Saat kuolan valumaa ku purkki buranaa

Pidetään huolta ettet sä oo koomas
Dominoidaan kuten hallittas roomaa
mestoil mun nugetit
hätäraketit ilmaan ku mun squadi on koolla

Oon koko illan oottanut et jotain tapahtuu
Ja sit sä kävelit mun viereen
Saat makeen maun kun valkkaat mut
Nyt ottamaan jo tuu
Mulla on sokerista suu
Saat hunajaa

Anna sun hunajaa
(Saat hunajaa)
Heti ku mä nään sut mä vaivun sokerihumalaan

Anna sun hunajaa

Anna sun hunajaa
Heti ku mä nään sut mä vaivun sokerihumalaan

Oon koko illan oottanut et jotain tapahtuu
Ja sit sä kävelit mun viereen
Saat makeen maun kun valkkaat mut
Nyt ottamaan jo tuu
Mulla on sokerista suu
Saat hunajaa

Anna sun hunajaa
(Saat hunajaa)
Heti ku mä nään sut mä vaivun sokerihumalaan

Ennustaja

tuulien reitit laskin, otin sateista selvän
aavistelin ilmanpaineet, lämpötilat mittasin
auringonnousun ajat opettelin lehdestä
aloin harjoitella kiviinpiirtämistä
puut ei vielä varise, pihan lätäköt ei mene riitteeseen
tutkin iltamyöhään hiljaisia kirjoja

mitä tehtiin suuria, ei sitä nähneet muut
mitä salaa tileille kerättiin, ei siitä selkoa tullut
ja kun nousee tuuli lohduton ja kääntyy etelään

odotan ja vuotan vaikkei mitään kuulu
tiedän tulevia mitä kirjoitettiin
pöydät pidän katettuina, ovet auki
vierailleni, jotka ei tule koskaan

jotka ei tule koskaan

työhuoneen seinille levitän kartat
tarkastan kompassin suunnat, muistelen tähtikuviot
haen oikeita kiviä, niiden kehässä vietän yöt
kirjaan unia, taistelen harhojani vastaan
harjoittelen hiljaa kulkemista, maastoon piiloutumista
kunnes kaikki on selvää, kunnes ymmärrän kuvion

mitä tehtiin suuria, ei sitä nähneet muut
mitä salaa tileille kerättiin, ei siitä selkoa tullut
ja kun nousee tuuli lohduton ja kääntyy etelään

Kirosäkeet

Onhan noita laulajia
ja tuulta pohjoisesta
allapäisiä mielialoja
ylpeyttä, iloa

Ei väliä sillä
mitä teimme nämä vuodet
ja se kohtuu millä
tätä armon maailmaa kohtelet
ei tao tyhjemmäksi
eikä tiet pitene
mihinkään kaukaisuuteen
missä meillä omamme

Ja kukat pöydälläsi
on onnen tuomia
kun nostat surulaulun
ennen uneen itkemistä

La-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-laa
kirosäkeen: 2x

Ja yö valkoiseen silkkiin
se käärii niin ja niin
on ajat loppuneet
sanat puhki kuluneet
ei sumunriekaleisiin pysty piiloutumaan
ei aamuun luottamaan
kun nimet vähenee
mustat hampaat lähenee
ja

Onhan noita laulajia...

Talviunia

Vain talven uniako kaipaan, kun jään tähän tyhjään taloon
talvivaloon, kylmään unohdun
kun yön merkitsemät kasvot hautaan tyhjään päällystakkiin
lumisateen tuoksu siinä on

Kuka olikaan sisälläsi viime yönä?
Kenen tummaan kylkeen painauduit?
Kuka saikaan elämäsi hehkumaan kirkasta valoaan?

Talvi unineen aamuun harmaaseen
haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen
hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen
sen lopettaa saan,
sen lopettaa saan

Se oli valokaaren hehku, sula sokaisevan tosi
ympärillä kohiseva yö
niin kuin uni jonka muistaa
elämä jota elää
vaikkei sitä koskaan kiinni saa

Minä katsoin ikkunasta pitkään
harmaaseen sumun asfalttiin
minä katsoin jälkiä lumessa vainko omiani

Vain talven uniako kaipaan, kun jään tähän tyhjään taloon
talvivaloon, kylmään unohdun

Talvipäivänseisaus

lunta joka suuntaan
eikä tietä missään
minä olen palaamassa
sinne mistä lähdin
kuunhopea loistaa
valaisee kylmät taivaat
minä tähyän taivalta
koetan arvioida matkaa

lähdinkö viimein matkaan
päin tarujen pohjolaa
joka on aina kaukana
joka ei tule maanteillä vastaan

tänä vuonna käy kato
karja menee umpeen
sikiöt jäätyvät kohtuihin
ja rakkaus elämään kuolee
joentöyräälle itäpenkkaan
tukehdun yskääni
lämpimiksi kylmyyttä halaten

nyt ohi portaiden ja kaivon
läpi puistikon ja jos pakastaa
ohi tähtitorninkin
ja läpi metsän yli kallion
sinne lähteelle
missä vesi mustaa on ja sulana

siellä lepää kalpeana poika
jonka suusta valuu
lapsenhenki veteen

lähdinkö viimein matkaan...(2x)

Kirjeitä Paratiisista

Unistani muistanko kasvot hiustesi keskellä hehkuvat
ilon, surun suuressa vuossa kuin yöstä nousevan auringon
kielen tapaan värähtävät puut yksin metsässään
niihin hirtetyistä jää jokainen vaille itkijää

Että meille jäisi päiviemme määrä täytenä
että hämärän päässä pilkottaisi ikkunasta valkea

Kaita polku paratiisiin kulkee läpi painajaisten
hirviöitten, kummajaisten, kauppasaksavainolaisten
tornia ei ajatuksistaan
saa, ajatuksistaan tornia
ja polku paratiisiin -
vähiin käy se tie
vähiin käy se tie

Se on tarina luomisesta, ikuisesta huomisesta
eilen eletyn onnen muisto, pakeneva nykyisyys
ja kun lapsi syntyy, se syö meitä elävältä
syö meitä sisältä, kunnes olemme vanhemmat

Korkea kesän päivä, horisontti ääretön
haukan lento taivaan sineen, ihmeelliseen, uhkaavaan
missä pölyisillä valtateillä viestinviejät vaeltaa
auringossa ahavoituu airueitten olkapäät

Eufrat

Siihen me pysähdyimme
suuren joen rantaan
siihen jäimme, katselimme
rakensimme kaupungin
auringossa poltetuin tiilin
jalokiven Eufratin rantaan
lähelle paratiisia
kaupungin kuninkaan hallita
minä olin unohtanut sen
minä olin unohtanut sen

Ensimmäinen saattaja

Aika kulkee ohitsemme kohauttaen olkiaan
seinänvierustalle jäämme varjoon lepäämään
matka aina taitettuna tuntuu lyhyemmältä
kuinka pitkä olikaan se kesken taivaltaan

Satamiksi nimittäisin joitain rauhan päiviä
jolloin saatoin nähdä miltei kaiken hyvänä
välissä on myrskyävät meret, vuoret aaltojen
vaahtopärskeet, kangastukset, hetket hulluuden

Moni syöksyi kohtaloonsa
moni seisoviltaan sortui
:;moni väsyi, luovutti
ne jatkoi, jotka kesti:;

Jos sattumaa on kaikki monin mutkineen
jos kulkueemme houkan houre on
ei siinä syytä jäädä oottaan eteiseen
vaan aihe kunnon kilpataistelon
iltapäivän auringossa vuoret siintää hopeaa
laaksot kultaa kimaltaa ja joki helisee
vaipuu kevyt kätesi ja muisti vaeltaa
yli kaiken annetun, palasi hurjaa maailmaa

Moni syöksyi kohtaloonsa...
moni väsyi, luovutti
ne jatkoi, jotka kesti

Nahkasiipi

Tahdot tietää totuuden
kaltaisesi ole en
olet heikko ihminen
juurta heikon siemenen

Kun synkkä aamu nousee ylle vieraan kaupungin
tunnustat: On rohkeutensa löydettävä kuitenkin, kuitenkin, kuitenkin

Tämä sairas uni, sen tarinoissa
on elämämme kerrottu
meidän joille ei mikään riitä,
ei viha, ei rakkaus rikottu:

Mene pois
mene pois
mene pois, mene pois

Vuodet mustaa käytävää,
raahattuina käsistä
hiljaisimpaan kammioon,
jossa seinät katsoo pois

Kun myrsky pyhiinvaelluksen tiellä yllättää, me sorrumme
ja tyhjään tuuleen parkuu maa
kun saapuu kaunein enkeli

Pelon enkeli

minä kuljen meren rantaan
muistaakseni pimeän
josta kerran kaikki alkoi
johon varjot nukahtaa

tuossa elonkehto keinuu
ikuisena, vahvana
kaiken tekemättä jääneen
haamut sinne hamuaa

minun nimeni on hiekkaa
jota tuuli puhaltaa
kaikki muistot ehkä unta
teillä pelon enkelten

Kultaiset portaat

ne oli meitä varten tehty aivan varmasti
ne portaat tyhjyyteen, joita ahnaasti kapusimme
pääsimme korkeuksiin sanoin lausumattomiin
katsoimme kuiluihin, joita kuolevaiset ei nää

patsaat matkaa kylmää tietä auringonlaskun kunniaan
liput heidän käsissään on kangistuneet tuuleen
moni vaunu kultainen kuollut kuljettajanaan
mataa viime säteen jähmettämään maisemaan

paholainen hymyilee, hänkin rakastaa kaltaistaaan
ajan ruhtinas voitelee suureen mielisuosioon
ei kello pysähdy vaikka kantajan aika jättää
ei hymy hyydy, se kasvoille halvaantunut on

Tämän runon tahtoisin unohtaa

nousee valo taivaanrantaan kuin laulu suloinen,
ja maailman mustat hampaat ovat muistoa ja unta
pakkomielteen kudosta kaikki sanat, jotka lausuin
kunpa olisi ollut käärmeenkieli pirunnyrkissä

hei,
hei, hei
tämän runon tahtoisin unohtaa (4x)

jokin vihan olento raskain kuluin yli herkän maan
enemmän kuin koskaan olen, enemmän kuin tahtoisin
tuuli vakavana huokaa, tasangoilla kuutamo
vihmoo lainattua kultaa veden tinapaperiin

Tähdet sylissään

elämä on joenuoma
leveämpi kaikkea
mitä voimme vajavaisin
sanoinemme mainita
vesiensä paljous virtaa
ruumiittemme läpi aina
sama kaipaus kantaa yli
vuotten luoteitten

kokemuksin kirjoitetaan kasvoihin sen tarinaa
kukoistuksen, voipumuksen merkit äidinkielenään

ja kun ilta tulee tähdet sylissään,
syöksemme tulta pimeyteen (2x)

elämä on elettävä
siellä, missä syntyy:
maailmassa ainoassa,
joka on tai tulee
taivas sama päiväin yllä
nauravien, itkeväin
näkymätön aavehahmo
heijastuen virtaan

jokea on elämämme virrankulku vaihtuva
jatkuen, kun uppoamme haamujemme joukkoon

Suurta Yötä Päin

sanat pyhän eläimiä, hiestä märkänä kun kosken
kasvoihisi sydän kuuma verenraskaana
perille en ymmärtänyt koskaan osaavani
vaikka tunsin tien niin hyvin
osannut en kulkea

kuka meistä taitaa kipeästi kaaduttuaan nauraa
löytäessään maasta kiven taivassyntyisen

laske pääsi rauhaansa
lepää hetki lennostasi
anna maailman mennä teitään
aina suurta yötä päin
aina suurta yötä päin

sinulla on hulluutesi hulluuksiini sopivat
kulmillasi elo juhlii
himon koski kuohuaa
silmissäni vahvuutesi huuhtoo kiven ihoksi
kuin tuuli pilvipaimenena
käsi ottein pitävin

aarre piilee siellä tiedän, missä kerran makasimme
tietämättä onneamme, tuntematta kotia

Baikonur

katson tätä jumalanhylkäämää ratapihaa taas
ruoho nousee ruskeana kiskojen välistä
istun suojaan penkille kun tuulen hampaat puraisee
aseman hormit jäähtyneet pikkulintujen kodiksi

kerran laivat seilaa kohti tähtiä
kerran räjäytetään suuri käytävä
kerran sulatetaan aurat miekoiksi
kerran tyhmyritkin kelpaa jumalan kynäniekoiksi

minussa on kirjoitusta kovin vähän tänään
mahtavia suunnitelmia suuriin valloitusretkiin
en etsi sovitusta enkä kaipaa kunniaa
minä olen unohtanut miltä tuntuu rakastaa

Myrskyn ratsut

olisitko ihmeellinen
laulu onnen sävellajissa
tai viljapelto auringonkajossa kultainen
äärimmäinen haaste minun
väsyneelle mielelleni
siellä missä tähdet piirtää
pääsi ylle korkeinta kruunua
- niin...olet minusta kaukana
niin...olet minusta kaukana

Kerto:
kun päivä nousee, lepää myrskyn ratsut riennostaan
ne hengittävät
odottaen yötään
ja uutta elämää (2x)

talven peittoon hautautuneet
maani yötä odottaa
näitä mietin keskenäni
osaamatta lopettaa
rikkinäiset ajatukset puheista vain pahenee
kaukaa niinkuin veden alta
kuulen pelon äänen
- niin...olen sinusta kaukana

kun päivä nousee, lepää myrskyn ratsut riennostaan
kun päivä nousee, lepää myrskyn ratsut riennostaan

Tuulilukko

Rantaan rajattomuuden
ajan hyöky tyrskii
laitaan tähtilaivojen
valon vuoksi hankautuu
vedän kultaista verkkoa merellä
usvan polkua metsässä kuljen
hyvä maa allani huokuu
leppeässä tuulenvuossa

Olisinpa oikea ihminen
olisinpa elävä
olisinpa todellinen
kivun riimut iholla
olisinpa hetken kerran
elonmatkan keston verran
viiman viedä, virran kastaa
käden kovan hyväellä

Railoihin tähdenvälien
ui parvet komeettain
kuiluihin painovoiman
planeetat putoaa
kavahdanko suurta tammea
suden nälkää lumessa
halkaistua valtatietä
rikkinäiseen kaupunkiin

Olisinpa oikea ihminen...(2x)

Pirunmaitoa

Tuo kuppi pirunmaitoa
ja yöllä piikkivuoteella
ei meillä ole ihoa
ei lihaa, verisuonia

Aurinko nousee aina sieltä
minne käännän kasvoni
ja tyhjin käsin, uupunein
ojennan henkeni

Pirunmaitoa! (2x)

Sinulle, jota en vielä tunne
koetan laulun kirjoittaa (3x)
sinulle, sinulle, sinulle

Ja jossain risteyksessä
selällään maan tomussa
kasvot katsoo taivasta
kun sataa maitoa

Pirunmaitoa! (2x)

Hapanta ja paksua
maan ja lannan tuoksua
tummaa, verenlämpöistä
kasvojen mittaiseen huutoon

Sinulle, jota en vielä tunne...
sinulle, sinulle, jota en vielä tunne

Sivut