Sanat lyrics search

Tuloksia löytyi: 46555

Muumimamman synttärit

Muumimamma synttärit vuosittain on.
Hän ansaitsee kekkerit suursuosion.
Ja kurpitsapiirasta myös tarjotaan,
kun mammaa juhlitaan.

Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Paljon onneaa mammalle toivotetaan.
Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Kaikki mammalle onnea hoilottamaan.

Seppelöitynä sankari istua saa,
ja lahjoja pöytäkin on pullollaan.
Ja fanfaarin hemuli kajauttaa,
kun mammaa juhlitaan.

Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Paljon onnea mammalle toivotetaan.
Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Kaikki mammalle onnea hoilottamaan.

Ei vaimoa, äitiä ehtoisempaa.
Rohdon keksii hän jos joku käy potemaan.
Vain yhtenä päivänä muut ahertaa,
kun mammaa juhlitaan.

Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Paljon onnea mammalle toivotetaan.
Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Kaikki mammalle onnea hoilottamaan.

Muumimamma ei keittiöön piipahdakaan.
Ei tiskeistä piittaa hän piiruakaan.
Kas vuodessa päiviä yksi on vaan,
kun mammaa juhlitaan.

Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Paljon onnea mammalle toivotetaan.
Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Kaikki mammalle onnea hoilottamaan.
Paljon onnea mammalle toivotetaan.

Muumilaakson talvi

On auringolta täysin puhti poissa,
ja halla hiipii, hiivuttaa maan.
On punavärit soilla, karpaloissa.
Jo Muumilakson suvi kaikkoaa.

Pian paljaat rungot vain on lehtipuista,
ja värit tummuu, luonto synkkenee.
Nyt Muumi kömpii vuoteeseensa, muista:
hän talvet unten mailla seikkailee.

Vaan kerran sattuu, että Muumipeikko herää kesken talviunten.
Hän näkee, että maailma on kietoutunut vaippaan valkeaan.
Ja yli hyisen taivaan kiitää jäinen rouva yllä pakkaslunten.
Ken rouvan silmät kohtaa, kalikaksi jäätyy hänen katseestaan.

Niin Muumipeikko talven riemut.
Hän hemulilta oppii hiihtämään.
Myy mäenlaskun monet taitotemput
vain taitaa ilman muuta itsestään.

On näkymättömillä päästäisillä
kai kaipuu kaapin taakse, hämärään.
On onni, että talvi päättyy, sillä
on muumit luotu kesää viettämään.

Vaan kerran sattuu, että Muumipeikko herää kesken talviunten.
Hän näkee, että maailma on kietoutunut vaippaan valkeaan.
Ja yli hyisen taivaan kiitää jäinen rouva yllä pakkaslunten.
Ken rouvan silmät kohtaa, kalikaksi jäätyy hänen katseestaan.

Muumit ne osaa!

Muumipeikko ystävineen tuntee luonnon kielen,
hän hassuttelee koppiaisten kanssa, syö sienen.
Kun tuulten ja aaltojen pauhina soi,
hän mielessä mietteitä niiden puntaroi.

Hän vesikummitusten kanssa pakisemaan läksi,
sai lohikäärmepeikon lemmenkipeäksi.
Ei suuri käärme häntä kammoksumaan saa,
hän jymäyttää muurahaisleijonaa.

Muumi maailmassaan
ei murheita muista mustiakaan.
Huolet huominen vie,
on semmoinen muumien touhukas tie.

On Muumitalon perhekunta leppoisalla päällä.
Se luontoa kunnioittaa säällä kuin säällä.
Jos muumien kielestä selvän jo saan,
on portit auki vapauden maailmaan.

Ei mielikuvituksen lento tunne rajamaata.
Ei Muumilaakson vieras pitkästyä saata.
Kun sankarimme sänkyyn kömpii, iltapalan syö,
niin kurkkii ikkunasta kuu ja tähtinen yö.

Muumi maailmassaan
ei murheita muista mustiakaan.
Huolet huominen vie,
on semmoinen muumien touhukas tie.

Muumit maailmassaan
ei murheita muista mustiakaan.
Huolet huominen vie,
on semmoinen muumien touhukas tie.

Onnelliset Muumit

On muumimaailmassa monenmoista otusta
ja tulivuoren uumenista syöksyy savua.
Voi nähdä siellä jättimäisen ihmekurpitsan
tai jopa leijonan.

On Muumilaaksossa vain päivänpaistetta.
On suvi aina lämmin, talvet sikeämmin
siellä uinutaan.

Voi siellä meren aallot puiden latvat päihittää
ja outo sateenkaari taivaankannen värittää.
Voi tuhatvuotiaiksi kasvaa siellä kuusikot.
On talven nuotiot.

On Muumilaaksossa vain päivänpaistetta.
On suvi aina lämmin, talvet sikeämmin
siellä uinutaan.

Voit näkinkengät nähdä, kummallisen kaunokin.
Ja lammikosta siivilöitiin lohikäärmekin.
Ja nikkaroidaan siellä taloja ja laivoja.
On pilvet vaahtoa.

On Muumilaaksossa vain päivänpaistetta.
On suvi aina lämmin, talvet sikeämmin
siellä uinutaan.

On Muumilaaksossa vain päivänpaistetta.
On suvi aina lämmin, talvet sikeämmin
siellä uinutaan.
On suvi aina lämmin, talvet sikeämmin
siellä uinutaan.

Muuan muumipappa

Taas pappa virkistyy,
kun kuuluu titi-tyy,
jo kevät kehkeytyy.
Hän nousee katolle
ja ylös tähyää,
ja perään kiitää Myy.

On lintuparvien
tie jokakeväinen,
vie kohti pohjolaa.
Pian kahden sijasta
syö kolme rastasta
jo yhtä kaskasta.

Taas Muumilaaksoon vie
niin monen linnun tie,
kun siellä lämmin lie.
Mut kevät riehakas
voi olla oikukas:
tuo hallan saman tien.

Ei pappa lintuja
voi kuulla kylliksi,
hän muuttuu villiksi.
Ja melkein asumaan
jää katon tuntumaan
ja yhtyy laulantaan.

Pikku Myyn haaveet

Kun sängyssäni loion ja hieman haaveilen,
niin minä olen kaunis ja täysikasvuinen.
Ja kuninkaallisesta käyn kyllä täydelleen,
ja unessani prinssi vie minut ratsulleen.

Kaunein on Pikky Myy.
Kaunein, hirmuisin Myy.
Kaunein, piskuisin Myy.
Kaunein - ja pistää kuin kyy!

Kun tanssiaisiin lähden ja kavaljeerin saan,
hän unelmien prinssi on, urhein päällä maan.
Ja seuraavaksi voitan kai missin tittelin
ja korvissani kuulen: miss Myy on kaunehin!

Kaunein on Pikky Myy.
Kaunein, hirmuisin Myy.
Kaunein, piskuisin Myy.
Kaunein - ja pistää kuin kyy!

Jos saisin pitkät kintut, niin kauas kulkisin
ja kummitukset kaikki myös varmaan kohtaisin.
On todellisuus toista, kun silmät aukaisen,
ja näen pikkunaisen, vain taskukokoisen.

Kaunein on Pikky Myy.
Kaunein, hirmuisin Myy.
Kaunein, piskuisin Myy.
Kaunein, pistää kuin kyy.
Kaunein on Pikku Myy!

Muumimaailma

Minä tiedän, miten lennetään
ja mäet lasketaan.
Minä tahdon joka paikkaan,
missä minut huomataan.
Muumilaaksoon tietenkin
- ja voit tulla sinäkin!

Kesä, talvi, syksy, kevät,
kaudet yhtä veikeät.
Mutta muumit kyllä talvet
unten mailla viettävät.
Muumilaaksoon sinäkin
tahdot tulla tietenkin.

Tule vaan! Muumimaan kutsun kuulla saat.
Muumit, niiskut, hemulit, juonikkaat asukkaat.
Hattivatti hailakas, Titi-uu ja muu
mönkiäiskansa vierailusta riemastuu.

Siellä Muumipappa kutsuvasti
kättä huiskuttaa.
Muumimamma kahvipannun
kuistille jo kiikuttaa.
Pikku Myy on kiukkuinen,
jos vielä viivyt, tiedät sen.

Muumipeikon Niiskuneiti
hurmaa nilkkarenkaallaan.
Ja jos Nipsu kultalantin löytää,
on hän riemuissaan.
Tule muumiseikkailuun
- mikä muu saa nauruun suun?

Muumilaaksoon sinäkin
tahdot tulla tietenkin.

Tule vaan! Muumimaan kutsun kuulla saat.
Muumit, niiskut, hemulit, juonikkaat asukkaat.
Hattivatti hailakas, Titi-uu ja muu
mönkiäiskansa vierailusta riemastuu.

Tule vaan! Muumimaan kutsun kuulla saat.
Muumit, niiskut, hemulit, juonikkaat asukkaat.
Hattivatti hailakas, Titi-uu ja muu
mönkiäiskansa vierailusta riemastuu.

Tule vaan! Muumimaan kutsun kuulla saat.

Kun laiskottaa...

Muumien luo moni kulkija mielii,
kun suvi on taas, ilmat kauneimmillaan.
Ja Muikkusen harpusta sävelmä kiirii,
on taaksensa jättänyt kaukaisen maan.

Nyt lämpö ja paisto on loppumatonta,
kuin huumaten kaikilta pyörryttää pään.
Kas touhua monta on niin vallatonta,
ne jatkuvat taas yöhön sinertävään.

Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
kukaan työtä ei tee.
Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
Muumi loikoilee.

Muikkunen onkii, Myy keinussa kiikkuu,
nälkäinen Nipsu taas kaapille käy,
ja Hemuli kasvienkeruussa liikkuu.
Ei kenenkään kasvoilla varjoa näy.

Soi laulu ja nauru ja kastelee kuuro.
Ei pilvien paljous syy synkkyyteen.
Kuin paratiisi tuo muumien laakso,
kun voisikin jäädä se entiselleen.

Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
kukaan työtä ei tee.
Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
Muumi loikoilee.

Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
kukaan työtä ei tee.
Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
Muumi loikoilee.

Nipsu unelmoi

Jos voisin saada kultaa
niin paljon kuin on multaa,
se toisi onnen pantin
ja kamuillekin lantin.

Oi, paljon itse saisin
ja linnan rakentaisin.
Sen kylkeen huvipuiston
ja haaveilleni muiston.

Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.
Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.

On timanttien hohde
myös unelmien kohde.
Ja kaksiloistolaivaa
tien laituriini raivaa.

Se unta on ja harhaa
ja käsistäni karkaa.
Kun unen valve voittaa,
on rahasta vain haittaa.

Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.
Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.

Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.

Onnea Nuuskamuikkunen

Kuka tuolla naureskelee hattu kallellaan?
Muikkunen tietenkin!
Kuka aina kevään tullen palaa matkoiltaan?
Muikkunen tietenkin!
Kuka kaivaa huuliharpun selkärepusta?
Muikkunen tietenkin!
Kuka tänään tanssahtelee ratkiriemusta?
Nuuskamuikkunen!

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kakku paistetaan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja huolet kuopataan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kakku paistetaan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kaikki kutsutaan.

Kuka tänään vanhennut on taasen vuodella?
Muikkunen tietenkin!
Kenen kunniaksi lyhdyt tuikkii vuorella?
Muikkusen tietenkin!
Ja palmuviinimaljan onneksensa kohottaa
Muikkunen tietenkin.
Onnentoivotukset vastaan ottaa saa
Nuuskamuikkunen.

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kakku paistetaan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja huolet kuopataan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kakku paistetaan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kaikki kutsutaan.

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kakku paistettu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on huolet kuopattu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kakku paistettu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kaikki kutsuttu.

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kakku paistettu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on huolet kuopattu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kakku paistettu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kaikki kutsuttu.

Sininen talo

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

Niin merkillinen hattu nurkkaan heitettiin,
se melkein teki kaikki hulluksi.
Ja kun se vihdoin alas virkaan paiskattiin,
vesi muuttui mehuksi.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

Ja torninhuipun kruunaa nuppi kultainen,
vie puiset portaat vinttikamariin.
Kun keittiöstä kiirii tuoksu herkkujen,
ei Nipsu jouda naapuriin.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

On Muumitalon kuisti paikka verraton.
Sen kaiteet valkeaksi sivellyt.
Suti vernissalla pappa permannon,
vain pinta sen on pehmennyt.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

Nuuskamuikkusen murheet

Kun huhtikuussa Muumilaaksoon kuljen,
on varjonpuolen rinteet lumiset.
Ja reppu tyhjä, huolta vailla huomen.
Piilee hatun alla uudet sävelet.

Se uusi laulu kätkee odotusta
ja kaksi osaa kevätkaihoa.
Ja loput on vain hurmaa huumaavinta,
siitä että yksinään saa tarpoa.

Vaan äkkiä kun muistan Muumipeikon,
niin hiipii paha mieli sisimpään
ja tunnen sydämessä kurjan piston,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään.

Ei mikään täällä riko luonnonrauhaa.
Keitän illallista, vaivun aatoksiin.
Jostain kaukaa kevätkoski pauhaa
tuudittaen unten maihin rauhaisiin.

Ei kaikki säily ennallansa täällä,
monta mullistusta vielä nähdä saan.
Kun myrsky riehuu raivoisalla päällä,
kuuma tulivuoren tuhka peittää vaan.

Vaan äkkiä kun muistan Muumipeikon,
niin hiipii paha mieli sisimpään
ja tunnen sydämessä kurjan piston,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään.

Tähti, kukka ja lapsi

On tähti kaikkein loistavin
ja onko kauniimpaa kuin kukka?
Ne tiedot meille annettiin.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Ei tähdet päiväsaikaan näy.
On moni juttu aivan toisin,
kun tiedon valtakuntaan käy.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Kuin tähdenlento kirkkahin
on kukan kukoistava hetki.
Vie salaisimpiin haaveisiin.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

On tähti tähti ainiaan,
ei kukka muuksi koskaan muutu
- ja lapsi lapsi aina vaan.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Jos voisi yltää tähtein taa
ja nähdä, kuinka kaikki syntyy.
Kai siellä kaikki kauniimpaa.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Muumi-laulut

Tervehdys!

Olen pahemman sortin Muumi-fani ja erityisesti rakastan Muumi-aiheisia lauluja. Siksi olen päättänyt aloittaa tämän blogin, jonne laitan Muumi-laulujen laulunsanoja.

Laulut lajittelen tunnisteen mukaan. Tunnisteet löytyvät oikeasta sivupalkista. Sieltä voit etsiä lempilauluasi säveltäjän ja sanoittajan perusteella.

Laulamisiin!

Rouva Vilijonkan laulu

Olen hieno vaan eihän se näy,
kun ei milloinkaan vieraita käy.
Peilit hohtavat kultaustaan.
Kukaan niihin ei vilkaisekaan.
Hemulin pyysin illastamaan,
Kampsun teelle ja juttelemaan.
Hekin soittivat etteivät saapuisikaan
ja anteeksi pyysivät vastaustaan.
Tik, tik, tik, tik, kello kulkee,
aurinkokin silmät sulkee.
Päiviä on vielä monta.
Aika on niin loputonta.
Jälleen tulee pitkä yö,
surullinen kello lyö.
Tik, tik, tik, niin yksinään
on jälleen rouva Vilijonkka
salongissaan yksinään.

Hieno olla on uuvuttavaa.
Mennä kultaiset peilit saa.
Oven suljen ja säppiin sen lyön.
Mekon ostan ja kiiltävän vyön.
Teetä Kampsulle* tarjoa en.
Yksin syön koko illallisen.
Menen sirkukseen tai tivoliin, miten vaan
ja mä kerrankin kunnolla juhlia saan.
Tak, tak, tak, tak, kello kulkee
aurinkokin silmät sulkee.
Päiviä on vielä monta.
Aika on niin loputonta.
Olen jälleen iloinen.
Kellon lyönnit kertoo sen.
Tak, tak, tak, ei yksinään
ole rouva Vilijonkka
enää koskaan yksinään.

Pikku Myyn laulu (Jukka Virtanen Version)

Jotkut niin pelkää vettä voi että!
tai kauhunsa lapsista saa.
Toiset taas pelkää töitä ja öitä
tai päiväänsä kammoaa, haa!
Tämä tyttö ei pelkää ei sitten mitään
vaan nauraa ja juhlii ja hauskasta pitää
ja riehuu ja hoilaa ja siihen on syy:
Hän on hurmaava, kiukkuinen, pikkuinen Myy!
 
Jotkut niin tykkää tiskejä pestä
kun muut siitä saa näppylää
toiset taas eivät naurua kestä
ja joitakin niin hävettää, haa!
Tämä tyttö ei pelkää ei sitten mitään
vaan nauraa ja juhlii ja hauskasta pitää
ja riehuu ja hoilaa ja siihen on syy:
Hän on hurmaava, kiukkuinen, railakas Myy!
 
Jotkut vain tulee niin ikäviksi
ja kiire vie toisilta pään.
Jotkut muut ihan sairastuu siksi
kun ei oikein oo tuo eikä tää.
Tämä tyttö ei pelkää ei sitten mitään
vaan nauraa ja juhlii ja hauskasta pitää
ja riehuu ja hoilaa ja siihen on syy:
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy!
 
Transliteration submitted by SaintMark on Sat, 05/11/2016 - 21:01
Submitter's comments:
San. Tove Jansson Säv. Erna Tauro Suom. Kirsi Kunnas

Jotkut pelkäävät hirveesti vettä
ja lapsia taas jotkut muut.
Toiset pelkäävät yötä niin että
ihan loksuttaa hampaat ja luut.
Tämä tyttö ei väistä, ei pelkää, ei missään.
Hän juhlii ja riehuu, ei oo ikävissään,
villisti viihtyy ja siihen on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.

Jotkut inhoovat siivoamista
ja joiltakin taas pesu jää.
Toiset ei pidä onnellisista,
joku itseään vain häpeää.
Tämä tyttö ei väistä, ei pelkää, ei missään.
Hän juhlii ja riehuu, ei oo ikävissään,
villisti viihtyy ja siihen on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.

Jonkun mieltä taas kaikki vain kaivaa
ja toisilla kiire taas on.
Huolet vatsassa kaivaa ja vaivaa,
heille nauru on tuntematon.
Tämä tyttö ei väistä, ei pelkää, ei missään.
Hän juhlii ja riehuu, ei oo ikävissään,
villisti viihtyy ja siihen on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.

Miskan valituslaulu (Vexi Salmi Version)

Oon aina ollut Miska enkä muuta milloinkaan.
Oli puute äiti mulle, isä kurjuus suvultaan.
Oon aina ollut Miska ja myös olla haluan.
Mä yksin suruun vajoan, niin niitä rakastan.

Jos kaunis vielä oisin, pieni, sievä nenänpää
mua kaikki jumaloisi, moni tahtois viehättää
ja ehkä joku oikein rikas ruusun lähettäis
se käärittynä sellofaaniin muistokseni jäis.

Vaan kaikki ohi kerran on myös onni katoaa
ja on ruusu liian piikikäs se voisi satuttaa.
Mä poimin unikoita, synkkä virta vaikeroi,
kun kuutamossa ajatella itseänsä voi.

Miisan valituslaulu

Mä Miisa olen ollut enkä muuksi muutukaan
sillä puute sekä kurjuus mua tuuti kehdossaan,
siis Miisa olen ollut ja nyt tunnustankin sen
on joskus suloista niin olla surumielinen.

Jos kaunis olla voisin ja ois sievä nenänpää
mua kaikki jumaloisi sekä tahtois liehittää,
kai silloin joku rikas ja myös mahtavakin mies
vois mulle ruusun lähettää, tai kaksikin kenties.

Vaan kaikki kestää aikansa ja onni katoaa,
sillä ruusussa on piikki joka saattaa haavoittaa.
Kuun loistaessa kuulen yössä tumman sävelen
ja tyydyn yksinolooni – ja poimin kukkasen.

Muumipeikon laulu (Kirsi Kunnas Version)

Niin monen monta tietä vois täällä taivaltaa,
niin monta vilijonkkaa ois hauska haastattaa,
niin monta seikkaa täällä kun tarttis ymmärtää,
miks suuri on niin suurta ja pieni pienempää.
On sinua ja minua
on vahvaa niin ja heikkoa
on monenlaista peikkoa
yks varsinkin.
Tää pieni muumipeikko kai
kun liian suuren maailman nyt sai.

Siis nurmikolle kellahdan nyt päivää viettämään,
kun aurinkokin kuumottaa kultasäteillään,
ja viisaammat saa pohtia suurta maailmaa,
kun hellepäivän lämpö jo pääni uuvuttaa.
Kun tuoksuu maa ja vihertää
ja hupsutellen muumi tää
voi olla miten miellyttää
siis olla vaan.
Yks pieni peikko pelkästään
ja vain se minkä nään on maailmaa.

Muumipeikon laulu (Vexi Salmi version)

Niin monta tietää löytyy, ne kulkis mielellään
ja monta vilijonkkaa mä niillä teillä nään.
On monta seikkaa, joita on vaikee ymmärtää.
On suurta, on niin pientä, ne tietämättä jää.
On mustaa taikka valkeaa,
on meitä monta kulkijaa.
On kieltävää, on myöntävää
ja vielä jää.
Oon Muumipeikko pieni vain
ja liian suuren maailman mä sain.

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa, jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä mä nyt nään.

Muumipeikon laulu (Jukka Virtanen Version)

Niin monta tietä löytyy, ne kulkis mielellään
ja monta vilijonkkaa mä niillä teillä nään.
On monta seikkaa, joita on vaikee ymmärtää.
On suurta, on niin pientä, ne tietämättä jää.
On mustaa taikka valkeaa,
on meitä monta kulkijaa.
On kieltävää, on myöntävää
ja vielä jää.
Oon Muumipeikko pieni vain
ja liian suuren maailman mä sain.

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa, jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Muumipeikon laulu (Lena Crohn Version)

Niin monta tietä juoksee
niin moneen kaupunkiin,
niin monta Vilijonkkaa
sanoo hei ja näkemiin.
Monia asioita
en saata ymmärtää,
että eräät kasvaa kasvaa,
pieniksi toiset jää.
On tuolla viti
ja täällä piki
ja ero suuri
on mollin duurin
ja siskon veikon
ja kahden peikon
ja ein ja jaan...

Olen peikko pelkkä ja arvelen,
että olen turhan pienikokoinen
tähän maailmaan.
Minä ruohoon painan pääni,
tassun oikaisen,
auringon kultahehkussa
jää aprikoiminen.
Näin helteellä voi tuumiskelu
hiukan rasittaa.
Mutta joku jos on viisaampi,
hän tuumiskella saa,
kun aalto huiskii
ja tuoksuu, kuiskii
ja päivän vapaan
saan peikon tapaan
ties mihin huviin -
mutta jääköön kaikki
uin unikuviin.
Olen peikko pelkkä ja kaltaisesi.
Maa, ilma, vesi
kotimme on.

Loppulaulu

Teimme kruunun kuin kulta se hohtaa.
Hopeainen ja kirkas on kuu.
Leijonankin sen täällä vain kohtaa.
Täällä kaikki kun onnistuu.
Tämän kaiken me teimme vain jotta
satu-unta ees hetken sä näät.
Satu kauniimpi aina on totta.
Nyt sen maailmaan hetkeksi jäät.

Teatterirotta Emman laulu

Mä kaiken täällä siivoan ja kuuraan lattian
ja köpötellen jaloin vanhoin lamput sammutan.
Kaiken kuulen ja kaiken mä nään.
Mutta hei! Mitä touhuutte tai mitä tiedättekään.
On maailma suuri ja vaarallinen.
Siitä kaikesta kerrotte lörpöttäen,
että suuremmaks kaikki vain muuttua vois.
Pelkkää taikuutta, ei muuta, uskokaa pois.
Kuunnelkaa.
Mä ymmärrän sen: pienenä unelmoida saa.
Mutta kun juttu on näin, näin se jää.
Ei muutu sen paremmaksi tää.

On työnä mulla siivous ja kaikki roskat nää.
vaan ylipäänsä mikä sitten nyt on tärkeää.
Se on työ, kun se on viihtyisää.
Kuulen kaiken ja kaiken mä nään,
voin myös sen ymmärtää.
Te uskotte kaikkeen ja mahdottomaan.
Totta melkein on vaikkei se onnistukaan.
Näätte mustaa ja valkoista, kellertävää.
Tuskin harmaata muistatte, ettekä nää.
Kuunnelkaa.
Te pelkäätte, vaan pienenä arka olla saa.
Mutta kun juttu on näin, näin se jää.
Ei muutu sen huonosmmaksi tää.

Hosulin laulu

(Anteeksi...)

On takki väärin napitettu yllä
ja silmät peitän tupsuhiusten taa.
Oon suuri mutta pienuus vaivaa kyllä
ja kainous on suurta suurempaa.
Jos näytät napin niin sydän hakkaa
eikä lakkaa.
Ja silmät seisoo kuin tapit,
tunnen kaikki napit.

On plyysiset, puiset ja fajanssiset,
on nappeja joita sä tuntisi et.
On arkiset napit ja juhlissa toiset.
On pyöreät, soikeat niib monenmoiset.
Ja niistä voi oppia ymmärtämään.
Niin kirjavan elämän niissä mä nään.

(Anteeksi...)

Mä kompuroin kun tassut ovat tiellä
ja jos en hukkaa niin mä kadotan.
Ei kaikki sovi mitä teen, en kiellä
ja päätökseni vielä unohdan.
No olkoon sitten niin: Olen sotta,
se on totta.
Ei muuten tulla taitavaksi nappituntijaksi.

On plyysiset, puiset ja fajanssiset,
on nappeja joita sä tuntisi et.
On arkiset napit ja juhlissa toiset.
On pyöreät, soikeat niib monenmoiset.
Ja niistä voi oppia ymmärtämään.
Niin kirjavan elämän niissä mä nään.

(Anteeksi...)

Sivut